(guinea) pigtastic

Blogi muuttaa!

2011-07-21T19:15:00.004+03:00

(guinea) pigtastic muuttaa omalle domainilleni muiden sivujeni siirtyessä myös saman osoitteen alle. Myös vanhat tekstit ovat siirretty sinne luettavaksi. Meno jatkuu siellä samalla tavalla kuin aiemmin ja toivottavasti te lukijat pysytte mukana myös uudessa osoitteessa!

http://www.evakkosiili.net/marsut/blogi/

Tämä blogi on kuitenkin pystyssä vielä jonkin aikaa että kaikki ehtivät ottaa uuden osoitteen muistiin. :)

Marsuni kuvina

2011-07-14T14:10:00.003+03:00

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten.

Ensimmäiset marsuni Björn ja Fredrik, 2008

2. Toisinaan marsuni ovat hyvin edustavia.

3. Näistä kuvista voi päätellä mitä harrastamme

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle.

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessani.

6. Tahtoisin elää tämän päivän uudelleen:
...tai ainakin tämän illan!

7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja!
Nykyään siskoni luona asuvat Ernest ja Bella

Fredrikin kaukorakkaus Vinku

8. Ei paljoa naurattanut.
Sieni :(

9. Tämä on minusta kaunis kuva.

10. Lopuksi paras kuva ikinä (tai ainakin yksi niistä).

Koiramuodossa kulkenut haaste, jonka muutin tälle blogille sopivaksi! Haastan taas jokaisen lukijan tekemään tämän minkä ikinä eläimen muodossa ikinä tahtookaan :)

Paksu ruotsalaisherra ja pari melkein julkkista

2011-06-21T16:33:00.005+03:00

Morsosta on kasvanut iso ja muhkea herramarsu, vaikka ikää on vasta viisi kuukautta. Tosin myös karvaa kasvaa nykyään herralla miltei joka puolella.. Huomatkaa komeat kainalokarvat takajalkojen tuntumassa, tuollaiset karvakertymät löytyy kummaltakin puolelta. ;) Hassuinta tässä herrassa on että tuuheasta naamakarvoituksesta huolimatta sen otsassa ei ole karvaa eli potentiaalinen V-kuvio on tuolla jossain!

Tänään tipahti muuten myös OSJHn jäsenlehti Leukapussi postiluukusta ja eiköhän siellä komeilleet Aina ja Surku skinnymarsuista kirjoittamani lyhyen jutun ohessa.

Painoja 2/2

2011-06-19T15:44:00.004+03:00

Fredrik (2 v 1 kk) 1095 g (+ 3 g)
Pönsi (2 v 2 kk) 1136 g (+ 47 g)
Surku (1 v 9 kk) 1034 g (+ 106 g)
Aina (6 kk 3 vko) 808 g (+ 54 g)
Morso (5 kk) 941 g (+ 162 g)

Huh huh, milloinhan on viimeksi ollut tällainen supervihreä plussarivi kun painoista on kyse? Surku ja Morso ovat hieman keränneet massaa pelletin vaihdoksen jälkeen, tosin ihan positiiviseen suuntaan. Nyt saa tosin alkaa tarkkailla ettei ne paisu kuin pullataikinat ja muutu vyörymällä liikkuviksi nahkakuuliksi. Morso on aivan ihanassa massassa, lihaksikas ja sopivasti muhkea. Pitää ottaa kuvia noista marsuista, kun ne eivät ole niin raukan näköisiä Canofiten häivytettyä ulkoisia oireita.

Ensi viikolla voi soitella sitten lääkärille labratuloksista.

Painoja 1/2

2011-06-16T14:15:00.006+03:00

Nyt kävi niin että onnistuin hukkaamaan lappusen, jossa oli kämpilläni olevien marsujen painot ylös kirjoitettuna! Nyt olen taas vanhempieni luona käymässä, niin tässä Mallan ja Kettusen painot, loput tulevat myöhemmin:

Malla (7 kk 3 vko) 745 g (- 81 g)
Kettunen (1 vko 6 vrk) 235 g (+ 118 g)

Kettusen paino on siis kaksinkertaistunut sen syntymäpainosta, hui! Se on kyllä iso ja paksu marsunalku. :)

Ei kai meille tämän kummempaa taas kuulu. Labratuloksia (tai lääkitystä) odotellessa. Oireet ovat Canofiten avustukselle menneet hyvin piiloon siihen nähden että ihan kamalan säännöllisesti en ole sitä pystynyt laittamaan yllättävien reissujen vuoksi. Surkulla on kaksi pyörylää kyljessä ja jalassa, Morsolla edelleen takapuolessa ja kaulassa, muut vain hilseilevät.

Ikäviä tuliaisia

2011-06-06T12:55:00.003+03:00

Voi kun aina voisikin kirjoittaa vain hyviä uutisia, mutta kai niitä vastoinkäymisiä joskus on tultava. Meille tuli nyt se paljon puhuttu sieni.

Marsuliikennettä meillä on ollut jonkin verran nyt kevään aikana kun uusia naamoja on tupsahdellut laumaan. Yhdellä sitten oli pientä ihomuutosta, jota en olisi ikinä sieneksi osannut arvata: varsinkin kun jälki vain katosi eikä ikinä tullut takaisin.

Noin viikko sitten huomasin että Morson takaosaan on tullut iso kuiva läikkä ja kun tarkemmin tutkin muitakin marsuja, löytyi kuivuutta sieltä täältä. Parissa päivässä Morsolle alkoi tulla samanlaisia outoja jälkiä kuin marsulle, josta tämä kaikki lähti ilmeisesti liikenteeseen. Eläinlääkärissä käytiin 3.6. kolmen pahiten oireilevan marsun voimin, laitettiin laumanäyte menemään ja saatiin Canofitea oireiden kutinan lievittämiseksi. Kaksi viikkoa pitäisi tulosten saamisessa mennä.

Nyt sitten keskitytään siihen että saadaan sieni meidän marsulasta häädettyä. Tässä vielä pari kuvaa Morson oireista, niitä kun on eniten ja ne ovat selkeimmät. Joku on näitä saattanut nähdä jo Marsuyhdistyksen foorumilla.

kuvat © Lea Rahtu

Mallassa ei ole oireita onneksi vielä ollut ja sen otin eristykseen muutama päivä ennen Kettusen syntymää. Toivotaan että olisi sen verran hyvä tuuri, ettei pikkuinen joutuisi kärsimään sienestä heti ensimmäisinä elinviikkoinaan. Tietenkin se ja emo tullaan joka tapauksessa hoitamaan, oli oireita tai ei, kunhan vain saadaan labratulokset ja lääkäriltä hoito-ohjeet :)

Viekas punaturkki

2011-06-04T19:19:00.006+03:00

Uroshan se sitten tietenkin on, mutta ei-roan-ja-kiva-pää on ihan tarpeeksi - kaksi kolmesta toiveesta täytetty. Tuimailmeinen kettulapsi sai nimekseen Foxtrot. Katsotaan mitä siitä kasvaa - hieman jo haaveilin että ehkä siitä olisi joskus tekemään yhden poikueen Ainan kanssa. Katsellaan mitä saan muotoiltua paperille kun mietin tulevaisuuden pareja. Onhan tässä paljon aikaa miettiä!

Saa nähdä milloin saan seuraavan marsupariskunnan yhdistettyä, tässä tuli pieniä mutkia matkaan. Niistä kirjoittelen seuraavaksi tässä päivän parin sisällä, kunhan vain pääsen tästä poikashuumasta ylitse!

Pieni ketunpoika

2011-06-04T12:06:00.005+03:00

Tällainen pullahti maailmaan eilen varttia vaille kahdentoista aikaan illalla. Golden/white skinnykantaja, ehkä naaras. Aivan ihana. Painoa oli syntymähetkelle 117 grammaa eli ei mikään pieni kaveri. Valkoista hieman takavarpaissa ja niskassa.

Tilasin Mallalta ei-roanin kivapäisen naaraan, ilmeisesti kannatti!

Mamma-Malla

2011-05-25T21:07:00.002+03:00

Laittelin blogin ulkoasua uusiksi ja ajattelin laitella tässä lyhyesti myös kuulumisia. Mallan pitäisi poksahtaa noin 1,5 viikon kuluessa. Ei tuo masu iso ole, mutta kyllä siellä joku potkii! Kyllähän tässä meinaa alkaa jo jännittää. Poksahtamispäivä on laskettu siskon ylppäreiden päälle, joten katsotaan sitten päättääkö Malla pullauttaa mahassa painivat asukit pihalle.

Muuten ei tässä kai kuulu sen kummempaa. Pönsi ja Fredrik ovat kaksi kuritonta isoa kakaraa jotka pitävät huolen että en varmasti saa nukuttua aamusta - jos käännän edes kylkeä niin kohta saa kuunnella kaksikon kalterikonserttia. Parhaassa tapauksessa muut marsut säestävät taustalla kimein huudoin ja vaativat kello aamu viiden porkkanaa.

Pönsi ja Aina ovat vähän hoikassa kunnossa, mutta tänään tuli postiin paketti Altrominin kasvatusta joten jospa ne sillä pyöristyisivät. Morso ja Surku pysyvät jostain syystä kivassa massassa kasvatusta kevyemmälläkin ruualla. Ruokapaketin mukana oli myös ihana yllätys, kun lähetys vähän viivästyi: herkkutikkuja! Ei sellaisia hunajantäyteisiä kuten yleensä, vaan mm. voikukkaa, nokkosta ja kamomillaa sisältäviä. Kyllä nuo marsut niitä mielellään nakerteli.

Päiväunilla

2011-05-19T14:20:00.000+03:00

Etsi ja tunnista kuvasta kaksi marsua

2011-05-16T19:01:00.000+03:00

Pitkästä aikaa

2011-05-09T00:52:00.003+03:00

Fredrik (2 v 10 kk) 1092 g (- 13 g)

Pönsi (2 v 1 kk) 1089 g (+ 4 g)
Surku (1 v 8 kk) 926 g (- 31 g)
Malla (6 kk 2 kk) 826 g (+ 84 g)
Aina (5 kk 1 vko) 754 g (- 6 g)
Morso (3 kk 3 vko) 779 g (+ 184 g)

Tältä näyttää marsujen painot nyt. Näin muuton keskellä ne ovat asuneet vanhempieni luona, huomenna olisi tarkoitus saada eläimet siirrettyä kokonaan omaan kämppääni.

Malla on pyöristynyt, sillä on selvästi jo mahaa. Vuorokausia on nyt takana noin 44, ellei laskuni aivan kamalasti heittele tähän aikaan yöstä.
Ainan paino ei ole nyt lainkaan noussut, joskin se ei aluksi meillä ollessaan oikein ottanut lainkaan syödäkseen. Nyt se on kuitenkin paljon parempi ja reippaampi, syö ja metelöi aivan normaalisti.

Ensi kuussa olisi taas näyttelyhommia Limingassa pet showssa, mukaan lähtee näillä näkymin ainakin Surku, Morso ja Aina. Luleå on vielä harkinnassa, koska mulla ei taida olla kamalasti mitään ulkomuotoon vietävää.

Tästä tuli nyt kuvaton postaus, mutta jos niitä kuvia tulisi taas kunhan saan nuo eläimet saman katon alle itseni kanssa :)

Monenmoista

2011-04-19T15:06:00.003+03:00

Laitoinpa Poikakodin ulkoasun taas kerralla uusiksi - olen jo pari kuukautta yrittänyt tehdä sille uutta ulkoasua ja kirjoitellut hiljakseen sivuja, mutta nyt laitoinkin sen syrjään ja aloitin ihan alusta. Kivahan tuosta tuli, jossain vaiheessa voisi varmaan tehdä jokaiselle marsulle omat sivunsa. :) Web-kameraa olen yrittänyt aina välillä pitää päällä, nyt se on Ainan häkissä, joskin neiti ei oikein tykkää esiintyä kameran edessä...

Otin myös marsusista kuvia, joskin Fredrikiä ja Pönsiä en viitsinyt häiritä niiden vetäessä niin sikeitä päiväunia. Mallasta oli lähes mahdotonta saada kuvaa, kun se oli juoksemassa joka suuntaan ja hyppimässä tuolilta koko ajan...

Aina täällä

2011-04-18T20:12:00.004+03:00

Tänään laumaan saapui naiskauneutta 760 grammaisen Aina-marsun muodossa. Tämä zobel/cream skinny on viralliselta nimeltään Aistillinen Aina ja iältään 4,5 kk. Tähän tämä loppumattomalta tuntuva marsujen sisäänmuuutto loppuukin sitten pidemmäksi aikaa ja seuraavat uudet asukkaat putkahtavat toivottavasti Mallasta.

Marsujuna

2011-04-06T22:12:00.004+03:00

Tällä kertaa saatte painopostauksessa vilkuilla kuvien sijaan huippua videota, johon tänään sattumalta törmäsin. Miksi mun omat marsut eivät hae ruokiaan nätisti jonossa, vaan huutavat kuin mölyapinatarhassa... No, niihin painoihin.

Fredrik (2 v 8 kk) 1105 g (- 44 g)
Pönsi (2 v) 1080 g (- 4 g)
Surku (1 v 6 kk) 957 g (+ 27 g)
Malla (5 kk 1 vko) 742 g (+ 62 g)
Morso (2 kk 3 vko) 595 g (+ 135 g)

2-vuotias Pönsi

2011-04-02T20:32:00.005+03:00

Synttäripusu Surkulta

Pönsi täytti 31.3. täydet 2 vuotta! Kauaahan tämä herra ei ole minulla vielä ehtinyt olemaan, joten tuntuu hassulta että se on noinkin "vanha". Ikinä ei ole aiemmin tullut marsu minulle näin aikuisiällä. :)

Pönsin ihosta voisin kertoa sen verran että sille tuli aluksi todella helposti rupia, mutta nyt ne ovat parantuneet ja koko ajan on kamala rasvaaminen päällä. Nyt herramarsun iho on muuten sileä, mutta vähän se hilseilee. Koko ajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan ja rasvaus on tehnyt tehtävänsä.

Live-Morso

2011-03-29T07:03:00.004+03:00

Laitoinpas tänään taas pitkästä aikaa marsujen live-kameran päälle. Tällä hetkellä kameran edessä istuskelee vain ja ainoastaan Morso, joka odottaa kaverinsa paluuta morsioreissulta. Mikäli niillä on edes pientä mahdollisuutta sitten edes tulla enää toimeen... No, Morso ei tunnu olevan kummissaan, popcornaili aamulla kameran edessä miltei 20 minuuttia putkeen!

Poikakodillekin on tulossa uusi ulkoasu, sisältö on vain vielä vähän vaiheessa. Jos sitä kohta taas reipastuisi ja saisi sen nettiin asti. :)

Laumaelämään ei kuulu kummempia kuin että Malla on pitänyt Surkulle ihan kunnon kuria ja skinnyparka on ottanut osumaa kerran jos toisenkin. Nyt ne tuntuvat kuitenkin olevan oikein sopuisasti. Ei tainnut olla ihan rakkautta ensi silmäyksellä...

Marsut liikenteeseen

2011-03-26T21:31:00.008+02:00

Uudessa kodissa

Laumakokoonpanossa on tapahtunut taas muutoksia.

Ernest ja Bella muuttivat siskoni luokse. Vaikka tämä kaksikko onkin maailman mukavin lemmikkipariskunta ja olisin pitänyt ne mielelläni itselläni, saavat ne siskoni huomassa varmasti paljon huomiota ja hoitoa. :)

Kauaa marsumäärä ei kuitenkaan viidessä pysy: pistin Surkun ja Mallan saman katon alle toivoen kivapäistä skinnykantajaa itselleni. Malla ei kyllä ollut oikein lämmetäkseen tälle kaljulle herralle vaan pisti kamalan naksutusmyrskyn pystyyn ja näytti ehkä yrmeimmän marsunilmeen jonka olen ikinä nähnyt...

Ensi kuun puolen välin paikkeilla pitäisi tänne kotiutua myös nuori skinnynaaras, sitä siis odotellessa.

Plus miinus grammoja

2011-03-11T19:39:00.005+02:00

Ernest (2 v 8 kk) 1375 g (- 48 g)
Fredrik (2 v 8 kk) 1149 g (- 2 g)
Bella (2 v) 997 g (- 55 g)
Pönsi (1 v 11 kk) 1084 g (- 20 g)
Surku (1 v 6 kk) 930 g (+ 5 g)
Malla (4 kk 2 vko) 680 g (+ 153 g)
Morso (1 kk 3 vko) 460 g

Jes, viimeinkin Bellan ja Ernestin painot eivät ole koko ajan nousemassa. Bella tuntuu käteen mukavalta, mutta Ernest on edelleen ehkä vähän liian iso omaan makuuni. Ei se lainkaan löysä ole vaan mukavan kiinteä, mutta ei tuosta auta ainakaan lihoa. Vaan miten ihmeessä olenkaan saanut nuo laihtumaan kun Mallalle on kuitenkin pitänyt olla ruokaa tarjolla... No, hyvä näin ;) Malla tuntuu ihanan tiiviiltä ja "muhkealta" käsissä, ei lainkaan sellaiselta hoikkeliinilta rotanpojalta millaisia nuo mun aiemmat marsut ovat aika lailla olleet.
Surku tuntuu taas kumman isolta kun sille on laittanut pienen marsun seuraksi... Vielä viikko sitten se näytti säälittävältä sintiltä. :D

Nakupoikien kohtaaminen

2011-03-10T21:38:00.002+02:00

Töre 06.03.2011

2011-03-07T13:31:00.004+02:00

Johan oli pitkä näyttelypäivä! Omasta väsymyksestä huolimatta oli kuitenkin oikein mukavaa eikä kotiin tarvinnut palata tyhjin käsin kun Suomen edustusjoukosta oma osuuteni oli Ernest, Bella ja Malla. Tällä kertaa jopa melkein pysyin mukana, joskin sitä edes auttoi Tiina joka piti suomalaiset ajantasalla. :)

Suuria odotuksia ei marsuilta ollut, silver-tarroja lähdin lähinnä hakemaan, mutta tulipa siinä sitten muutakin menestystä ohella ;) Kaikki olivat oman ikäluokkansa voittajia ja menestyivät seuraavanalaisesti:

Ernest 91 p, silver-tarra
Malla 90 p, silver-tarra, BIS PET 3!
Bella 90 p, silver-tarra, BIS PET 2!!

Vaan eihän sieltä Ruotsista voinut lähteä ilman kyseisen maan edustajaa, joten bokseihin sujahti myös pieni skinnyherra Edward Scissorhands eli Morso. Söpö kuin mikä! Näissä ylikarvottuneissa on jotain niin herttaista, en tiedä mikä niissä oikein viehättää...

Herkuttelua

2011-03-01T17:02:00.005+02:00

Omistaja oli tänään niin hyvällä tuulella päästyään mahdottomalta vaikuttaneen kurssin läpi että marsutkin saivat osansa onnistuneesta päivästä herkkulautasen muodossa: tarjolla oli salaatinlehtiä, yksi pala keltaista paprikaa per naama sekä persiljaa.

Sunnuntaina lähdetään Luleåån, sieltä takaisin tullessa on mukana myös pieni perheenlisäys. :) Ja pienestä tulikin mieleen että voi hurja että Malla on kasvanut, se näyttää jo pieneltä aikuiselta...

OSJHn pet-show 19.02.2011

2011-02-19T16:46:00.004+02:00

Näin sitten pääsi käymään. Bella yllätti suuresti, kun uskalsin viedä yleensä hilseilevän ja näykkivän otuksen pitkästä aikaa näyttelyyn - tuloksena 96 pistettä, LKV1, PPM1 ja BIS3! Ei pojat olleet lainkaan sen huonompia, Ernest sai 94,5 pistettä ja pääsi käymään PPM-pöydällä, mutta ei sijoittunut ja sai sitten kuman. Surku edusti taas hienosti 93,5 pisteellä. Huh, on kyllä niin epätodellinen olo.

Näyttelypäivä meni kamalan nopeasti, kun itse olin marsujen sihteerinä ja matkaseuralaiset hoitivat marsujen viime hetken puunaukset ennen pöydälle tuloa. Täytyy kai pitää nämä henkilökohtaiset assarit muulloinkin mukana, jos tulos on tämä ;)

Bella 2 v.

2011-02-13T16:30:00.003+02:00

Paljon onnea 2-vuotiaalle Bellalle! Viime vuodesta ei ole paljoa meno muuttunut, paitsi että Bella sai opetella jakamaan Ernestin toisen naaraan kanssa. ;) Alku oli vaikea mutta kyllä sitä Mallan naamaa jo melkein sietää.

Voiko sitä syödä?

2011-02-09T15:34:00.000+02:00

Plussan puolella

2011-02-01T12:58:00.008+02:00

"Kato nyt, osataan me olla nätisti!"

Ernest (2 v 7 kk) 1423 g (+ 46 g)

Fredrik (2 v 6 kk) 1151 g (+ 20 g)

Bella (1 v 11 kk) 1052 g (+ 55 g)

Pönsi (1 v 10 kk) 1104 g (ei vertailtavaa)

Surku (1 v 4 kk) 925 g (+ 3 g)

Malla (3 kk 1 vko) 527 g (+ 132 g)

Ensin kaikki laihtuu ja nyt taass näytetään plussaa! Surkun paino kävi tässä välillä 900 gramman pinnassa, mutta alkoi nyt taas onneksi nousta. Kyllä se päälle näkyy, että paino on vähän laskenut. Bella ja Ernest voisivat kyllä lopettaa tuon lihomisen... Viimeistään sitten ne pitää laittaa vähemmälle ruualle, kun Malla menee urokselle. Mallakin on kasvanut ihan hurjasti, ihan yhtäkkiä ja se on mun silmissä edelleen ihan pieni vauva. Kyllä se kädessä tuntuu jo ihan erilaiselta, jäntevältä ja kivalta.

Mallan seura on tehnyt älyttömän hyvää Bellalle ja Ernestille! Arkailee ne edelleen, mutta äsken havahduin siihen kun joku maistoi mun varvasta - vilkaisin alas, niin Malla ja Bella seisoskelee tuossa jalan vieressä ihan muina miehinä ja lähtevät sitten juoksemaan takaisin nojatuolin alle kuikutellen Ernestille että tihutyö onnistui! Kahdestaan Ernest ja Bella ei olisi ikinä uskaltanut noin lähelle.

Tämän kuun lopussa taas näyttelyhommia OSJHn merkeissä. Siitä kaksi viikkoa niin Luleå odottaa. Vielä kun tietäisi ketkä ottaa mukaan. OSJHlle lähtee varmaan Bella ja Ernest, ne on ainoat hyvässä massassa, ja Luleåån voisi harkita Mallan pet-debyyttiä. Skinnyistä ei kummastakaan taida olla Ruotsin puolelle ulkomuotoon, Pönsi on niin alikarvoittunut ja Surku pieni. Fredrik on myös oma päärynävartaloinen itsensä ja karvaa irtoaa yhtä paljon kuin aina niin ei ehkä sitäkään viitsi enää viedä näytille.

Ja eiköhän yksi ilkikurinen pikkumarsu säikäyttänyt äsken pahanpäiväisesti hiipimällä jalkojen juureen ihmisen huomaamatta ja aloittamalla siinä kamalan huudon! Rikostoverit kuikuttelivat kaverinsa ilkiteolle kurkkien viereisen arkun takaa. Ehkä Mallan seura on tehnyt noille kahdelle vähän pahaakin... Kurittomat kakarat!

Kerrostalo

2011-01-31T20:32:00.003+02:00

Mukavat yksiö- ja kaksiorykelmät muuttuivat marsujen omaksi kerrostaloksi, joissa ne nyt viettävät elämäänsä kolmen kerroksen väkenä. Kattohuoneistoa asuttavat Pönsi ja Fredrik, niiden alla majailee Bella, Ernest ja Malla sekä pohjimmaisena on Surkun oma poikamiesboksi. Alhaalla säilyykin sitten kätevästi tavarat, vaikka siskon Nappa-koira kävi jo kokeilemassa että kyllä tänne eläimenkin saisi laitettua...

Sitten vielä asukkaita ihmettelemässä ensimmäisen uudessa kodissa vietetyn yön jälkeen:

Haaste

2011-01-28T19:29:00.007+02:00

Karo ja Nappa haastoivat seuraavaan tehtävään:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Lähetä haaste neljälle bloggavalle kaverillesi.

Mitäs tästä voisi sanoa - Mallalla on tapana kiivetä heinäkoriin istumaan mökin katon kautta, joskin ei kamalan usein. Noilla poikasilla tuntuu aina olevan joku pieni pakkomielle päästä katselemaan maailman menoa vähän korkeammalta. Heinäkorissa sitä sitten on sekä maisemia että eväitä. :)

Haastan vaikkapa jokaikisen, joka sattuu tämän lukemaan. ;)

Könsikäs Pönsi

2011-01-21T09:41:00.007+02:00

"Marsunko tahdot? No, kaksiko vaan? Siitä se lauma lähtee kasvamaan..."

Tällä kertaa talouteen muutti hieman alle 2-vuotias nakuherra Snoop's Bobby Boblins. Pönsin kaveri edellisessä kodissa menehtyi, joten tämä ihastuttava pilkkupossu pääsee nyt näkemään elämää vähän pohjoisemmassa. Ensivaikutelmana Pönsistä en osaa sanoa muuta kuin oikein mukava kaveri ja kaiken lisäksi älyttömän reipas!

Marsujen painoja

2011-01-09T18:03:00.004+02:00

Surku tähän mennessä saamiensa palkintojensa kanssa
(miinus kaksi kuvanoton jälkeen saatua ruusuketta)

Ernest 1377 g (- 9 g)

Fredrik 1131 g (- 53 g)

Bella 997 g (- 34 g)

Surku 922 g (- 30 g)

Malla 395 g (+ 79 g)

Ei mitään tämän kuohuttavampaa kerrottavaa tällä kertaa. Surkun painoa pitää vähän katsella, kun on laskenut taas vähän. Täytyy kyllä alkaa myös pohtia uuden vaa'an hankkimista kun en enää tiedä kuinka paljon tähän uskaltaa luottaa pohjasta irronneiden ja lopulta irrotettujan jalkaosien vuoksi, jotka varmaan vähän tasapainottaa koko häkkyrää.
Mallan paino sentään nousussa, se on hyvä. ;) Neiti on kyllä kasvanut mukavasti ja alkanut vaalentua.

Helmikuussa olisi tarkoitus suunnata OSJHn pet-näyttelyyn, maaliskuussa taas Ruotsin puolelle ulkomuotoon ja pettiin. Maanantaina käydään katsomassa OSJHn marsuillan meininkejä. :)

Karkeaa, peruukki ja kirjavaa

2011-01-02T22:35:00.007+02:00

Vähän asiaa kaikesta

2010-12-29T02:23:00.005+02:00

Siskon Nappa-koira ja Bella poseeraa

Joulun jälkeinen aika on mennyt aika leppoisasti ja marsut ovat olleet tarkan valvonnan (ja hetkittäin korvapesun) alaisena siskon koiran toimesta. Heti jos marsuista pääsee pienikään ääni tai heinä kahisee niin Nappa juoksee paikalle tarkastamaan tilannetta.

Ernestillä on pieni silmäongelma, mutta onneksi lääkitys siihen on jo tiedossa. Ajattelin tuota ensin fatty eyeksi, kun Ernest on niin kamalan iso, mutta ilmeisesti se on ihan silmän ympäryksen kudosta joka pukkaa esille. Marsu ei siitä ole moksiskaan, vaan pörisee neitokaisille entiseen tahtiin ja pitää akkalaumaa kurissa.

Lopuksi vielä kerran kuva Mallasta, toivottavasti ette kyllästy kuoliaaksi. Lupaan pikimmiten kuvamateriaalia myös muista marsuista, ettei varsinkin Fredrikiä ja Surkua unohdeta! Surku on kyllä mun ykkössylimarsu, se taas nukkui vatsan päällä kun katselin telkkaria peiton suojissa. :)

Ja kerran jo unohtui, että ulkoasu muuttui nyt vähän! Ernest pääsi komeilemaan otsikkoon vähän Muchamaisissa tunnelmissa, mutta otsikko tulee varmaan vielä muuttumaan suuntaan jos toiseen... ainakin fontin ja tekstin asettelun osalta. :)

Kaverit karkuteillä

2010-12-25T17:40:00.003+02:00

Hyvää joulua!

2010-12-24T16:48:00.001+02:00

...tai ainakin pepuntäyteistä joulua! Marsut halusi tällä kertaa esitellä parempia puoliaan lyhteen syömisen sijaan. Bellan takamus näyttää kyllä siltä että se on maistellut kauraa vähän enemmänkin. :D

Painopäivitystä + Malla

2010-12-17T12:49:00.004+02:00

Ernest 1386 g (+ 43 g)

Fredrik 1184 g (+ 16 g)

Bella 997 g (+- 0 g)

Surku 952 g (- 33 g)

Malla 316 g

Piti laittaa Malla pois sylistä, että saan tähän jotain kirjoitettua - se on niin mahdottoman menevä ja ei malttanut pysyä aloillaan viittä sekuntia kaumpaa vaan juoksi toiselta reidelle toiselle ja yritti kavuta kädelle ja olisi siitä jatkanut matkaansa ties minne. Koko ajan saa miettiä että milloin se päättää hypätä lattialle... Hui.

Malla on muutenkin tosi rohkea, hakee ensimmäisenä ruokaa siinä missä Bella ja Ernest ujostelee tapansa mukaan. Nyt nekin uskaltaa tulla hakemaan ruokaa vähän helpommin, kun pieni näyttää esimerkkiä. Toivottavasti Mallan rohkeus tekee niisstäkin vähän rohkeampia.

Kovaääninen tuo myös on, mutta eikös suunnilleen kaikki poikasina... Yleensä täällä raikaa Mallan, Fredrikin ja Surkun yhteiskuoro ruuan aikaan, Bella ei enää tavastaan poiketen aina viitsi.

Jäätelömakuja

2010-12-11T13:15:00.005+02:00

Bella oli varsin kummissaan, kun hänen ja Ernestin valtakuntaan pelmahti toinen prinsessa. Vähän sitä piti ajaa takaa, nuolla ja miettiä että mitä tämän kanssa nyt tekisi.

Pieni Vanilla Toffee Crunch tuli eilen meille sijoitukseen. Tämä nonself buff roan on aika liikkuvainen tapaus, varsinkin sylissä. Tulevaisuudessa sen on tarkotus saada ensimmäinen poikue Surkun kanssa ja toinen kasvattajansa luona.

OSJHn pet-show 06.11.2010

2010-11-06T21:00:00.004+02:00

Kuvasaalis jäi tältä reissulta varsin vähälle, mutta onneksi sisko otti omasta näyttelytiimistäni vielä palkintokuvan päivän päätteeksi. Limingassa mukana oli siis jälleen Surku ja Ernest, molemmat hyvin nopealla valmistelulla... Ernestillä oli komean keltainen leuka, kun olin ajattelemattomasti antanut sille porkkanaa edeltävänä aamuna. Pöljä mikä pöljä, omistaja siis! Tulokset olivat kuitenkin seuraavanlaiset:

Ernest 94 p + kunniamaininta massasta
Surku 94 p + kunniamaininta massasta ja hyvästä ihosta

Oikein mukavasti siis meni, en odottanut tämänkään vertaa lyhyellä valmisteluajalla. :) Tämä oli sitten meille tämän vuoden viimeinen näyttely... Seuraavan kerran taidetaan näyttäytyä taas OSJHn merkeissä helmikuussa, mikäli ei tule muita näyttelyitä ennen sitä.

23.10.2010 Luleå, Ruotsi

2010-10-24T07:39:00.007+03:00

Eilen matkattiin viiden ihmisen ja yhdeksän marsun voimalla kohti Måttsundia, Luleåta. Näyttely alkoi vasta yhdeltä Suomen aikaa joten lähtö ei ollut onneksi kamalan aikainen. Itseltäni lähtivät mukaan luottoporukkana Surku ja Ernest. Surku kävi myös kokeilemassa ulkomuotoa.

Itse näyttelytila oli varsin pieni, mutta osallistujien määrän huomioonottaen se ei haitanut lainkaan. Molemmat arvostelupöydät olivat lähellä, vaikkakin vastakkaisilla puolilla huonetta, ja pysyi suunnilleen mukana mitä tapahtui milloinkin. Ernest ja toisen suomalaisen osallistujan marsu meinasivat tosin jäädä ensin petissä arvostelematta, kun ymmärrettiin tuomarin ruokataukopuheet väärin, mutta kyllä ne loppujen lopuksi arvosteltiin.

Pet-tuomarina oli Margareta Korvi. Marsuja taisi olla arvosteltavana sellaiset 20 kappaletta ja olin itse niin tohkeissani ottamassa kuvia ja muuta, että en ehtinyt kamalasti seuraamaan omien marsujeni arvosteluja ja pisteet meni aluksi ihan ohi. Ernestistä saa olla ylpeä, oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta kun se ei pissaa itseään märäksi juuri ennen pöydälle menoa. ;)

Ulkomuotoon oli ilmoitettu kolme skinnyä. Ruotsin puolella ei nyt Surkun karvoituksesta johtuen voinutkaan odottaa mitään menestystä, joten sen sijoitus oli 3/3 ja 88 p. Ihan hyvän arvostelun se kyllä sai. Turkin levinneisyyskin on merkitty hyväksi! Surkulla on silmien päällä on vähän karvaa, mutta sitä on niin kamalan vähän, että V-kuvio ei toteudu kunnolla. Muoto on siis kuitenkin saavutettu.

Surkun kanssa kilpailijat olivat kyllä maailman herttaisimpia körmyjä, toinen oikein poseerasi ja jännitteli lihaksiaan katsojille!

Kuka ei kuulu joukkoon...?

Pet-tulokset olivat mulle se päivän kohokohta, jota olin koko ajan odotellut. Surku pääsi vielä PPM-pöydällekin ja istuskeli siinä kolmen creamin keskellä vähän orvon näköisenä... Tuomari kävi kyllä lepertelemässä sille jotain, meni vähän ohi että mitä se sille sanoi omalla puristeluvuorollaan.

Ensimmäisenä yllätyksenä tuli Ernestin palkinto - tuomarin suosikki! Hui! Arvostelussa luki vielä että uskomaton kroppa huutomerkin kanssa, vaikka mun käsiini se tuntuu aika löysältä. Saatiin hieno ruusuke ja herkkuja siihen kaupan päälle.

Eihän se siihen loppunut. Surku sai samanlaisen ruusukkeen ja herkkupaketin käsiteltävyydestä. Tästä meinasin mennä vielä enemmän hämilleni, kun Surku on niin kamala purija aina välillä kotona. Tälläkin hetkellä mun mahaani koristaa aika tyylikäs purujälki. Ehkä se on ottanut sitten tästä kolmen päivän tehohoidosta sen verran opikseen, että käsittelystä pääsee parhaiten pois ottamalla rauhallisesti. Kyllä se selvästi on rauhoittunut aiemmasta, mutta että näin paljon... Huh!

Parhaiden joukkoon ei sijoituttu, mutta Surku oli omasta ikäryhmästään 1/2 ja Ernest 2/4. Surku sai myös silver-tarran, joka ilmeisesti vastaa Suomen eliittikorttia. No, nyt on yksi tarra ja yksi eliittikortti, joten ehkä Surku on vielä joku päivä sekä eliittipet että guldpet. ;)

Oli aivan älyttömän mukava päivä ja hyvää seuraa ja kivoja marsuja. Lisää kuvia löydät täältä.

Monen gramman painoisia uutisia

2010-10-19T17:53:00.005+03:00

Ernest 1343 g (+ 141 g)

Fredrik 1168 g (+ 20 g)

Bella 997 g (+ 58 g)

Surku 985 g (+ 85 g)

Onkohan tuossa vaa'assa jotain vikaa, kun Ernest on muka lihonnut tuon verran alle kuukaudessa?! Viimeksi se oli muka laihtunut parissa kuukaudessa taas 100 g, vaikka se ei tuntunut tai näkynyt päälle päin. Kaikkien, paitsi Fredrikin paino, oli viime kerralla laskussa. No, pitää seurailla ja tunnustella, ettei niistä tule liian lihavia.

Meillä ei ole taaskaan tapahtunut oikein mitään, siksi painopäivitystä vain. Ensi lauantaina on kyllä Luleån näyttely eli siitä varmaan päivitän seuraavaksi. Sen jälkeen marraskuun alussa suunnataan Liminkaan OSJH:n Halloween-teemaisiin näyttelyihin.

Sellaista tietenkin voisin näin pienesti ja hämärästi uutisoida, että marras-joulukuussa lauman lukumäärä kasvaa takaisin viiteen, mikäli kaikki sujuu suunnitellusti! ;)

Marsujen painoja

2010-09-27T18:38:00.006+03:00

Ernest (2 v 2 kk) 1212 g (- 100 g)

Fredrik (2 v 1 kk) 1148 g (+ 8 g)

Bella (1 v 7 kk) 939 g (- 29 g)

Surku (1 v) 900 g (- 25 g)

Tältä näyttää tilanne muuton ja pelletin vaihtumisen jälkeen. Ernestillä paino on laskenut kamalasti, mutta se on kyllä osittain muuttuneen ruokavalion ja lisäliikunnan vuoksi. Välillä tuo karvapallo paisui kuin pullataikina niin en ole viitsinyt pitää kuppia aivan koko ajan pellettiä täynnä. Fredrik on pitänyt painonsa samoissa lukemissa, hoikka poika.

Blogger kiukuttelee eikä suostu tallentamaan värejä painomuutoksiin.

Porkkanaa ja puhtaita marsuja

2010-09-21T09:30:00.003+03:00

Video, jonka kuvasin Surkun kasvattajalle puuhakkaasta 1-vuotiaasta :)

Välipalahetki!

Nyt ja ennen

2010-09-20T09:20:00.003+03:00

Tuntuu, että on kamalan vähän kirjoitettavaa tänne nykyään. Lauantaina jäi näyttelytkin välistä, niin ei ole tuloksia kerrottavana tai kuvia näytettävänä. Marraskuussa sitten seuraavat näyttelyt, ellen eksy sitä ennen Luleån puolelle.

Arki omassa kämpässä on sujunut ihan hyvin. Kolme viikkoa olin omillani, sitten kämppis tuli Ranskasta ja sen jälkeen ollaan oltu aika juhlavissa merkeissä tupareiden sun muun vuoksi. Marsut on saanut paljon huomiota, niin multa kuin vierailtakin ja varsinkin välillä vierailevalta siskolta.

Äsken kyllä uhrasin kaksi paitaa Surkulle mökkiin, koska tää kämppä on kamalan kylmä enkä uskalla laittaa tuota patteria kovemmalle pitkien verhojen vuoksi. Pitää soitella äidille, löytyisikö kotoa vielä lyhyempiä verhoja, ettei mun ja marsujen tarvisi palella täällä...

Marsut on reipastunut selvästi tässä parin viikon aikana, aluksi ne oli vaan ihan hiljaa ja kummissaan. Fredrikistä varsinkin on tullut äänekkäämpi, samoin Bella on reipastunut vaikka sekin on välillä vielä vähän arkajalka.

Ihan kamala näyttelykuume. Pitää varmaan laitella noita marsuja nyt sitten ihan muuten vaan näyttelykuntoon, puunata ja sen sellaista. Tosin ihan kun mun ei pitäisi käyttää kaikkea vapaa-aikaani opiskeluun, mutta kun... :D

Tuo kysely on nyt lojunut tuossa jo ikuisuuden ilman että oon käynyt sitä läpi, mutta Björnin poismeno tuli vähän väärään hetkeen niin en oo halunnut kirjoitella noita tuloksia vielä sen kummemmin. Enkä varmaan kirjoittelekaan. Jaetulle neljännelle sijalle pääsi Ernest ja Fredrik, kolmanneksi Bella, toiseksi Surku ja ensimmäiseksi Björn. Ikävä.

syksy 2008, parikuinen Björn

1000

2010-09-15T20:29:00.004+03:00

1000 kävijää puolen vuoden aikana, oho! Sen kunniaksi ajattelin jakaa teidän kanssanne joitakin tilastoja, joita Google Analytics kertoo luettuaan mun blogiani jo jonkin aikaa. Kyseinen palvelu seuraa siis kävijöiden tietoja, mistä maasta nämä ovat ja mistä päätyvät blogiin. Ei se mitään IP-koodeja siis tallentele, tällaisia yleistietoja vain!

Aloitetaanpa hakusanoista, joita ihmiset ovat kirjoitelleet googleen tai muihin hakukoneisiin. Yllättäen nämä on aika marsupainotteisia ja mistä vetoa, että se on ollut isä joka on hakenut tietoa hakusanalla ernest, björn, bella, surku, fredrik ja fredrik marsu! :D Marsun kovettumat, marsu tukkeuma, alipainoinen marsu, cuplatonia marsulle ja marsun tukiruoka ovat ainoat terveyteen ja sen sellaiseen liittyvät hakusanat, toivottavasti vastaus on löytynyt jostain, jos ei blogista! Muita marsuaiheisia ovat mm. marsu oulussa 2010 ja marsu näyttely elokuussa.

Hakusanat, joilla on varmaan haettu jotain ihan muuta kuin marsuja, ovat kuvia punasilmäisistä, chaplin ja oma suosikkini - google chrome fonttiongelma! :D

Vierailijoita on Suomen lisäksi käynyt yllättävän monesta maasta, osa ilmeisesti postcrossingharrastukseni ja toiset taas ties mitä kautta. Turkista kävijöitä on 8, kaikki Muglasta... monena eri päivinä käyntejä. Hui! Briteistä neljä visiittiä Lontoosta ja Redhillistä. Braziliasta kaksi Rio de Janeirosta, yhdet San Paulosta ja Pelotasista. Venäjältä kolme kävijää Moskovasta ja yksi Murmanskista! Saksasta Munichista, Soestista ja Augsburgista. Amerikoista New Yorkista ja Seattlesta, Slovakiasta Bratislavasta ja Nitrasta, Australiasta Sydneystä ja Thaimaasta Songkhlasta! Kanadan Montrealista oli myös vieras, Intian New Delhistä samoin. Tukholmasta (kellekään ei maa ole varmaan epäselvä), Ranskan Nancysta, Espanjan Madridista, Belgian Ieperistä, Romanian Buzausta, Sveitsin Zurichista (sukulaiset?) sekä Ukrainan Kievistä on jotkut raukat eksyneet tänne... Aikamoinen kirjo eri maita, huh!

Absoluuttisesti yksilöityjä vierailijoita on 256. Paljon enemmän kuin odotin. Ohhoh. Sivuja katsotaan aina keskimäärin 2, välitön poistumisprosentti on 64,44 prosenttia... No, onko ihme, jos Thaimaasta lätkähdät yhtäkkiä suomenkielisille marsusivuille, vaihtuisi multakin siinä tilanteessa sivu aika nopeasti! :D Sivustolla käytetään keskimäärin aikaa 3 minuuttia ja 32 sekuntia.

Tietoa täällä olisi vaikka minkä verran, mutta ehkä tässä on näitä kiinnostavimpia!

1-vuotias Surku

2010-09-12T10:12:00.003+03:00

Palkintopossu täytti eilen vuoden! En muistanut itseasiassa koko syntymäpäivää ennen kuin heräsin viime yönä kovaääniseen sirkutukseen vähän ennen kahta. Surku se siellä istui mökkinsä päällä, missä se yleensä huutelee ruuan perään, ja sirkutteli menemään siihen asti, kunnes nousin istumaan sängyltä.

Paljon onnea 1-vuotiaalle Surkulle, tuntuu kyllä että se olisi ollut mulla jo paljon kauemmin! :)

28.08.2010 PiNan Elonäyttely, Lempäälä

2010-08-29T23:46:00.009+03:00

Lempäälä tuli ja meni! Matkaan lähdettiin perjantai-iltana yöjunalla ja Lempäälässä oltiin yhden vaihdon jälkeen hieman ennen kahdeksaa. Näyttelypaikka oli onneksi aivan aseman vieressä, eikä sinne ollut vaikeuksia löytää. Tilana toimi Piippo-keskuksen kolmannen kerroksen ihana, valkoinen ja valoisa, matalakattoinen halli, jossa oli runsaasti tilaa niin marsuille kuin muillekin eläimille ja ihmisille!

Matkaseurana toiminut Lea hienosääti vielä marsujen kynsiä ennen näyttelyiden alkua ja se kyllä näkyi pisteissäkin! Hieman vain harmittaa, että Bella oli onnistunut halkaisemaan yhden kynsistään boksissa ollessaan, mutta sille ei mitään mahda. Tulokset olivat seuraavanlaiset:

Bella 94 p
Surku 94 p
Ernest 96 p + kuma

Surku -/10

Ulkomuotoon oli ilmottautunut ihan kamala määrä skinnyjä normaaliin verrattuna, peräti 13! Kymmenen niistä osallistui avoimeen ja hui kauhistus mitä möhkäleitä joukkiossa oli. Surku oli niin kamalan pieni niiden kaikkien rinnalla, eikä se sijoittunut ollenkaan, kun vain osa sijoitettiin. Kokemuksen vuoksihan tuonne kuitenkin tuli lähdettyä, enkä kyllä uskonut Surkun saavan mitään ;) Lahden serti oli jo enemmän kuin olisin sille ikinä voinut toivoa. Surkun päätä kyllä kehuttiin, mikä oli yllätys!
Omien marsujen pisteiden lisäksi pääsi myös iloitsemaan, kun Lean cream self-naaras oli ensin ROP1 ja lopulta BIS1! Kamalasti onnea vielä siis sille suunnalle, sieltä valmistuu nyt sitten niin Suomen, Tanskan kuin Ruotsin muotovalio.

Sain viimein myös päivitettyä Poikakodin ulkoasuineen kaikkineen. Jos sitä nyt jaksaisi päivitellä useammin, kun sai viimein aikaiseksi ulkoasun, joka miellyttää vielä valmiinakin omaa silmää!

OSJHn pet-show 21.08.2010

2010-08-22T20:35:00.004+03:00

Elämä jatkuu ja eilen oli vuorossa OSJHn pet-näyttely Limingassa. Ennakkoilmoitin ainoastaan Surkun, mutta päätin lopulta ottaa mukaan myös Ernestin ja Bellan. Matkustettiin autolla neljän ihmisen, kuuden marsun ja kahden rotan voimin.

Päivä oli oikein mukava - joskin pitkä - ja tuli taas juteltua niin uusien kuin vanhempienkin tuttavuuksien kanssa. Surku sai taas kovasti ihmetystä osakseen. :)

Marsujen tuloksiin saa olla kyllä tyytyväinen, kerättiin seuraavanlaiset pisteet:

Bella 91 p

Ernest 93,5 p + kunniamaininta massasta

Surku 94,5 p + kunniamaininta

Kummasti alkaa tuo ruusuketaulu täyttyä pienistä vaaleanpunaisista ruusukkeista... Ehkä siihen saataisiin joskus vielä lisäksi muutakin väriä. ;)

Muutettiin tänään myös marsujen kanssa Meri-Toppilaan. Asustelen täällä nyt kahden hengen solussa yläasteaikaisen ystäväni kanssa, jolla on neljä marsua, yhtenä Bellan veli Anemone's Brother Bear. Seuraavat kolme viikkoa saan sitten leikkiä kahdeksan marsun omistajaa, kun kämppis lähtee reissuun. ;)

Yksi on joukosta poissa

2010-08-13T17:10:00.001+03:00

Björn
♥ 26.6.2008 † 13.8.2010

Hei hei, maailman paras lemmikkimarsu.

Omasta päätöksestäni Björn pääsi porkkanamaille, jossa kiero selkäranka, epämuodostuneet varpaat tai vaikea hengitys ei vaivaa. Hetken aikaa näytti jo hyvältä, kun marsuherran paino nousi ja rikkoi 800 gramman rajan ensimmäistä kertaa, mutta tuli sitten taas rytisemällä alas. Viimeisinä aikoina Björreä ei voinut edes nostaa syliin ilman, että se alkoi haukkoa henkeään tai menetti pahimmillaan tajuntansa. Vielä tänään se kuitenkin jaksoi tulla häkin ovelle ruuan ja rapsutuksen toivossa katsomaan, että mitäs täällä tapahtuu.

Vaikka koko päivä on nyt mennyt itkien ja pahan olon vallassa, eikä ruoka ole mennyt alas, tuntui jotenkin helpottavalta kääriä Björn ruusukankaaseen ja haudata se marjapensaiden juurelle. Tuntui paljon paremmalta, kun näki sen rauhallisena ja sai silitellä sitä ihan hetken vain. Siellä se nyt lepää ja saa haudalleen jonkin muistomerkin, kunhan itse tästä rauhoitun. Muistoksi jäi Björnin häkissä istuskellut hamsteripehmo, johon se aina nojaili. Se tuoksuu ihan marsulta ja purulta.

Björn oli ehdottomasti mun ja koko perheen ykkösmarsu, monen muunkin lemppari viisikosta.

Helei!

2010-08-06T17:52:00.004+03:00

Fredrik ja siskon koiranpentu Nappa

Björn (2 v 1 kk) 730 g (- 70 g)

Ernest (2 v 1 kk) 1312 g (- 28 g)
Fredrik (2 v) 1140 g (- 58 g)
Bella (1 v 5 kk) 960 g (- 11 g)

Surku (10 kk 4 vk) 925 g (+ 44 g)

Apua kun näyttää punaista! Björn vähän huolestuttaa, vaikka se ei kyllä ole käyttäytynyt yhtään poikkeavasti... Itseasiassa se on ollut hetkittäin tosi pirtsakka. Saa nähdä minkä verran tuo paino on kun leikkaan siltä turkin.

Hiljaiselo jäi hieman odotettua lyhyemmäksi, kun jostain hiipi taas uusi kipinä marsuharrastukseen. Tässä kuussa lähden sittenkin (joo-ei-joo-ei-joo... yritä päättää!) hyvin todennäköisesti PiNan näyttelyä kohden. :) Ehkäpä myös Liminkaan OSJHn näyttelyyn, PPKJY jää varmaan välistä vaikka sen piti olla niin "varma". Surku on varmasti mukana joka paikassa, kun se on kasvanut niin kivasti kokoa, muista en tiedä vielä varmasti.

Voi Surku

2010-07-24T22:23:00.002+03:00

Hiljaisuus

2010-07-11T20:49:00.003+03:00

Tiedossa on pientä blogihiljaisuutta, koska minulla on muutto ja uusi opiskelupaikka edessä päin. Kaupunki pysyy samana, mutta silti on paljon järjesteltävää ja mietittävää. Näyttelysuunnitelmat muuttuivat ainakin sen verran että PiNaan en lähde, enkä välttämättä myös kahteen näihin muista näyttelyistä. Syksymmällä sitten ehkä voisi harkita lähtevänsä Helsinkiin näyttelyhommissa, kun ystävä muuttaa sinne opiskelujen perässä ja tältä sitten luultavasti saisi helposti majoituksenkin - ei tarvitsisi ajaa joka paikkaan aina Pieksämäeltä käsin. ;) Ulkomuodot vetävät puoleensa, harmi vain ettei ole oikein mitään näyttelytettävää Surkun lisäksi.

Surkulla on muuten tällä hetkellä ihan järkyttävä, kun yksi ulkoilupäivä se sai hyttyset kimppuunsa. Raukalla on nyt selkä täynnä paukaumia, eikä ne tunnu oikein lähtevän vaikka kuinka rasvailen...

Cavies going online!

2010-07-01T20:18:00.002+03:00

Videolinja jatkuu - tai ainakin melkein. Marsujen webkamera on taas toiminnassa! Livekuvaa tuli harrastettua jo silloin kun marsumäärä oli kolme, mutta pikkusiskon Alma-kani teki siitä lopun tutustuttuaan kameran johtoon.

No, nyt kameraa voi kuitenkin seurata täällä!

Videosaastetta

2010-06-29T14:42:00.004+03:00

Uutta kyselyä peliin!

2010-06-27T19:53:00.003+03:00

Surku näyttää kamalan pieneltä!

Koska viimeisimmästä kyselystä on jo aikaa, ajattelin kokeilla sitä uudestaan seuraavanlaisella kysymyksellä: kuka (guinea) pigtasticin marsuviisikosta on suosikkisi? Jokainen voi vastata kerran ja vain yhden marsun. :) Kysely loppuu 27.07.2010 klo 00:00.

Näyttelypohdintaa

2010-06-27T18:52:00.003+03:00

Koska Ouluun ei saadakaan tälle vuodelle ulkomuotoluokkaa, olen vähän puoliunelmoiden katsellut kauempana järjestettäviä marsunäyttelyitä. No, iskin sitten silmäni PiNan Elonäyttelyyn, jonne olisi Pieksämäeltä 3,5 tunnin matka... Ei siis mahdoton ajatus. Siskon kanssa ehdittiin jo miettiä, että tämä vaihtoehto olisi ehkä toteuttettavissa. Elo- ja syyskuun näytelmöintiaikataulu näyttäisi siis mahdollisesti seuraavanlaiselta:

21.08.2010 OSJHn petshow ?

En ole varma, että suunnataanko tänne, jos päädytään lähtemään PiNan näyttelyyn, mutta ehkäpä sitä voisi miettiä. Ei aavistustakaan että ketä ottaisin mukaan, Surkun nyt ainakin.

28.08.2010 PiNan Elonäyttely ?
Tänne tietenkin Surku ulkomuotoon, mikäli reissu onnistuu + pettiin Surku, Bella, Ernest? Pitää miettiä lähempänä, myös tuomarit vaikuttavat siihen päätökseen että yritetäänkö edes toteuttaa tätä matkaa.

18.09.2010 PPKJYn näyttely !
Tähän näyttelyyn voisi melkein joka tapauksessa suunnata, kun se kuitenkin sattuu eri kuulle noiden kahden muun kanssa. Mukaan Surku, Ernest, Bella?

Katsotaan, miten asiat sujuvat. Olisi kyllä kamala halu päästä kokeilemaan ulkomuotoon, olisiko Surkulla yhtä hyvä tuuri kuin viime kerralla. ;)

Björn 2 v.

2010-06-26T11:29:00.006+03:00

Björn sheikkailee juhlan kunniaksi!

Meidän "vanhus" Björn täyttää tänään tasan 2 vuotta! Mitään suurempaa elämäntarinaa en ala Björrestä kertomaan, kun siitä on tullut kerrottua kaikenmoista jo sairauskertomuksessa, joka muuten julkaistiin myös OSJHn Leukapussi-lehdessä ;) Tässä kuitenkin pari kuvaa vuosien varrelta, osa on saattanut esiintyä täällä blogissa aiemminkin, kun nappasin näitä photobucketista:

Surku ja Fredrik yhteen soppii...

2010-06-22T12:06:00.010+03:00

Fredrik ja Surku ovat tainneet auttamattomasti saada suurimman osan tästä blogista, kun ne tuntuvat esiintyvän joka tekstissä, eikä tämä ole poikkeus: vaan minkäs sille voi, että niiden elämässä tapahtuu koko ajan!

Kaksikko oli mukana 4H:n pieneläinpäiväkurssilla, jota pidin siskoni kanssa. Fredrik siellä käyttäytyi erinomaisesti, kuten myös Surku, joskin nakun hermot meinasivat olla hetkittäin hieman kireällä ja se jakeli pari puraisuakin pitkin päivää. Lapsia se ei kuitenkaan purrut, omistajaansa vain! Marsut kävivät joka ikisen kuudentoista lapsen sylissä varmaan useampaankin kertaan ja loppupäivästä oli sitten pienenpieni, leikkimielinen marsunäyttely, jota varten lapset sitten laittoi ihan itse pienellä ohjeistuksella marsut kuntoon. Fredrik sen voitti huimalla pisteen erotuksella. ;)

Nyt yritän saada taas kaksikkoa asumaan saman katon alle! Ovathan ne samassa 140 cm häkissä asuneet jo iät ja ajat, mutta tänään otin väliseinän pois. Pientä takaa-ajoahan se aluksi oli ja Surku nappasi Reetua takapuolesta parikin kertaa, mutta nyt ne syövät taas yhdessä samalta ruokakupilta. Vähän ne tietenkin varoo toisiaan - tai Fredrik enemmänkin, Surku vain naksuttelee - mutta parempaan päin ollaan menossa. Ehkä niistä tulee vielä sittenkin häkkikaverit!

Meillä on pieni juhlakausi tulossa, kun kolme marsua täyttää parin viikon sisään 2 vuotta! Meidän "vanhuksista" sitten enemmän synttäreiden koittaessa, ensimmäistä juhlitaan jo ensi lauantaina.

Björren bileeeet!

2010-06-20T20:29:00.003+03:00

Björn ja nimetön pehmohamsterikaveri

Björn (1 v 11 kk) 800 g (+ 14 g)

Ernest (1 v 11 kk) 1340 g (+ 10 g)
Fredrik (1 v 10 kk) 1198 g (+ 14 g)

Bella (1 v 4 kk) 971 g (+ 34 g)

Surku (9 kk 1 vk) 871 g (- 3 g)

Björrellä on tänään bileet, kun sen paino ylsi ensimmäistä kertaa 800 grammaan! Tammikuusta asti ollaan yritetty saada paino nousemaan ja 800 g oli ensimmäinen tavoite. Uutta tavoitetta ei vielä uskalla asettaa, kun pitää ensin katsoa saadaanko painoa ylipäätään pysymään tässä vai lähteekö se taas laskuun. Toivotaan kuitenkin parasta! :) Tänään juhlitaan sitten tuoreilla ja uudella heinällä.

PPKJYn näyttely 29.05.2010

2010-05-29T22:33:00.009+03:00

Taas on yksi näyttelypäivä takana päin! Piti herätä jo viiden aikaan aamulla ja kuuden jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Nivalaa. Kyllä me sinne sitten löydettiin, vaikka parin tunnin yöunien jälkeen jutut oli vähän levottomia ja keskittyminen vähän missä sattuu...

Mukana oli siis Ernest ja Surku (sekä Alpo ja Vilttitossu). Marsuja oli ennakkoilmottautunut 20 kappaletta, mutta jälki-ilmona tuli vielä ilmeisesti muutama kappale... Mikäli en väärin muista, niin kaikki olivat avoimessa luokassa! Kirjavaa porukkaa: oli nakua, karkeakarvaista, sileää, pitkäkarvaista kiharoilla ja ilman, rusettia sun muuta...

Surkun vuoro oli toisena ja kun kaivoin sen kopasta esille, koko marsu oli ihan hehkuvan pinkki! Kyllä se sitten sylissä odotellessa hiljakseen rauhoittui ja oli ihan suht normaalin näköinen pöydälle päästessään. Surku ei olisi malttanut oikein pysyä laudalla, katseli ja ihmetteli ympäristöä itsekseen pulisten. Piti nakuherran sitten maistaa vähän tuomariakin kun hampaiden katsominen ei ole ikinä ollut sen mielestä kamalan mukavaa puuhaa... Surkun takaosan lihakset sai kehuja, kasvattaisi vaan vielä samanlaisia lihaksia eteen! Pisteitä kertyi 95, mikä oli enemmän mitä olin odottanut.

Ernest oli vuorossa kymmenentenä ja se oli kamalan löysä boksista ottaessa. Raukka oli vähän hädissään ja peloissaan, kun sillä ei ollut kaveria mukana samassa boksissa. Kyllä se sitten pöydällä vähän jo virkosi, mutta oli samalla oma löllö itsensä ja antoi käsitellä, jännittäen vähän kuitenkin. Ernestistä löytyi vähän kaikesta jotakin, joten pisteitä oli sitten lopulta 92. Marsu oli sitten vielä boksissa sotkenut helmansa, mutta eihän sille mitään voi.

Päivä meni palloillessa pääasiassa pupupöytien äärellä ja välillä kahvion puolella. Viiden tunnin jälkeen kaikki marsut oli arvosteltu ja alettiin jännityksellä odottaa palkintojen jakoa. Surku pyydettiin PPM-pöydälle, missä se olisi oikein mielellään taas vaihteeksi rynninyt viereisen marsun näyttelylaudalle tutustumaan. Palkintojen jaossa Surku sitten olikin PPM3 ja sai ensimmäisen eliittikorttinsa! Mukaan tarttui myös viiden kilon purupakkaus - se sitten kuluukin ylppäreitä edeltävään siivoukseen juuri sopivasti. ;)

Koko näyttelypäivä meni vähän muissa maailmoissa, mutta mieleen jäi taas vaihteeksi isot ja laajat tilat kuten PPKJYn viime näyttelyssäkin. Ei tarvinnut seisoskella ja tuskailla, vaan istumapaikkoja löytyi yleensä juuri sen pöydän luota mitä halusi seurata. Myös pupujen ulkomuotoa oli hauska katsella, aikamoisia jänöjä sieltä löytyikin!

Nyt meillä tulee vähän näyttelytaukoa, kun täällä päin ei kesällä oikein näyttelyitä taida olla... vinkatkaa jos on! Etelässäkään tuskin tulee kamalasti käytyä, mutta pitää sivusilmällä kuitenkin vilkuilla noita tulevia näyttelyitä. Elokuussa Oulussa on sitten taas pet-luokkaa tiedossa - tännehän suunnitelmiin marsujen ulkomuotoa, mutta se sitten jäi kun tuomaria ei saatu. :( No, ehkä ensi vuonna sitten! Syksyllä olisi tarkoitus kuitenkin suunnata jonnekin kokeilemaan ulkomuotoa uudestaan Surkun kanssa.

Poikakoti

2010-05-18T22:51:00.003+03:00

En muista onko täällä tullut aiemmin mainittua, mutta marsuillani on blogin lisäksi myös varsinainen kotisivu, Poikakoti. Kyseinen sivu sai nyt uuden ulkoasun ja tein siitä mahdollisimman simppelin, jotta päivitettävää olisi vähän. Kaikki kuulumiset tulevat kuitenkin tänne, joten Poikakoti toimii enemmänkin vain marsujen esittelysivuna sukuineen ja näyttelytuloksineen. Poikakoti on ollut nyt "toiminnassa" syksystä 2008 heti ensimmäiset marsut saatuani, mutta aiemmin sillä oli paljon enemmän sisältöä. Ehkä saan vielä joku päivä taas innostuksen laantuneeseen kotisivuvärkkäilyyn ja teen Poikakodista kattavamman. :)

OSJHn pet-show 15.05.

2010-05-15T16:28:00.006+03:00

Tällä kertaa mukana olivat tosiaan Bella, Ernest ja Surku. Näyttelyn kulku oli aika tavanomainen, joten siihen en nyt tartu sen enempää. Pojat olivat alkupäässä ja Bella puolestaan viimeisten joukossa, marsuja yhteensä ilmeisesti 17. Yritin puunailla marsuja vähän pikkutarkemmin kuin yleensä, mikä kyllä sitten näkyi omasta mielestäni noissa pisteissäkin. Oli muuten yleisesti aivan tosi hyvä taso marsuilla ainakin pisteistä päätellen!

Ernest sai 95 p ja pääsi PPM-pöydälle, mutta tippui siitä sitten pois. Vielä myöhemmin se pyydettiin takaisin puristeltavaksi ja vertailtaviksi vanhempaan, mutta hyvämassaiseen selfiin. Loppujen lopuksi Ernest oli kuitenkin avoimen luokan urosten paras, mikä oli todella mieluinen yllätys! Jo se, että Ernest pääsi PMM-pöydälle asti, oli itselleni suuri saavutus, koska aiemmin yksikään marsuistani ei ole päässyt sinne asti. :) Pisteitä Ernestillä lähti, kun korvista löytyi vähän likaa ja se olisi saanut hyvästä massastaan huolimatta olla vähän kiinteämpi. Ernestillä on ihan kamalat jenkkakahvat kyljissä, on tullut itsekin huomattua ne... :D

Surku sai 94,5 p ja kunniamaininnan ilmeisesti yleensä ihan kaikesta? Iho oli kuulemma pehmeä, tassunpohjat myös. Käsiteltävydestä lähti vähän pisteitä ja etuosaan kaivattiin vielä vähän massaa. Hampaiden näyttäminen sujui myös vähän niin ja näin, pitää harjoitella sitä sen kanssa. Tämä oli Surkulle taas niitä päiviä että hampaita ei saisi vilkaistakaan, vaikka joskus se näyttää ne erinomaisesti.

Bella lähti tosiaan siskon kustannuksella mukaan ja sai 94 p, mikä oli enemmän kuin ajattelin sen saavan. Neiti luonnollisesti päätti pissata vatsansa keltaiseksi juuri ennen pöydälle vientiä, mutta siitä ei onneksi otettu pisteitä, kun pinttymiä ei löytynyt. Vähän se hilseili, mutta korvat olivat kerrankin täysin puhtaat! Loppujen lopuksi Bella sai kunniamaininnan yleiskunnosta. :)

Näyttelystä löytyi onneksi myös mukavaa marsuharrastajaseuraa ja aivan ihania marsuja! Surkulla oli myös jälleen kerran vientiä ja sitä ihmeteltiin ja siliteltiin usean ihmisen toimesta. Tuntui myös mukavalta, kun sain positiivisesta palautetta Leukapussiin kirjoittamastani jutusta Björnin sairastelusta ja ongelmista. Tykkään kamalasti OSJHn näyttelyiden ilmapiiristä, koska siellä tällainen minun kaltaiseni epäsosiaalinen möllykkä päätyy myös juttelemaan kaikenlaisille ihmisille!

Tänään olisi viimeinen ilmopäivä Nivalan näyttelyyn. Sinne lähtee mukaan Surku ja Ernest, kun ne on tuollaiset "varmat" marsut, jotka ovat aina suht hyvässä kunnossa.

Fredrik ja varvas

2010-05-14T13:48:00.010+03:00

Piirros kouluvihkon nurkasta, vuodelta 2008 - Ernest, Fredrik ja Björn

Huhhuh, nyt ei kyllä Fredrik-raukalla suju! Tässä jokin aika sitten leikkelin marsujen kynsiä ja Reetu sai siinä sitten sellaisen sätkykohtauksen, että leikkasin siltä aika ikävästi suoneen. :( Verenvuoto saatiin taltutettua, mutta tassu sitten turposi ja Fredrik ei suostunut laittamaan sille painoaan. Turvotus kuitenkin laski pian, eikä marsu sitten enää varonut jalkaansa.

Tänään kävi sitten niin, että vietiin isän kanssa Surku ja Fredrik ulos. Fredrik kun on tuollainen hätähousu ja levoton, niin se hyppäsi suht korkealta marsun mittakaavassa isän käsistä ja tömähti ihan jaloilleen maahan. Yhtäkkiä kuitenkin alkoi ihan kamala itku ja vikinä ja Fredrik loikki paikoillaan. Heti säikähdettiin että nyt katkesi jalka tai jotain ja nostettiin marsu käteen, käänneltiin ja kokeiltiin tassuja. Se aristi taas sitä samaa etutassua, mutta ehjältä se sormiin tuntui. Laskettiin Fredrik sitten takaisin aitaukseen ja se oli taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olisikohan tuo kynsi tökännyt maahan hypätessä, kun siinä on se suonikin nyt niin pinnassa? Heti alkoi onneksi Fredrikille ruoka maittamaan ja nytkin se pupeltaa tuolla ruohoa naamaansa.

Tulee vain jotenkin paha mieli ja sellainen huono omistaja -olo, kun tällaisia tapahtuu eikä marsut suostu tulemaan toimeen, mutta ehkä se on vain niin että aina ei tällaiselta voi välttyä... Nyt Surku ja Fredrik tulevat onneksi ulkohäkissä edes jotenkuten toimeen, mutta sisätiloissa en uskalla laittaa niitä yhteen kun ulkona on kuitenkin havaittavissa ainakin pientä kinastelua.

Ja jostain syystä tämä blogi on nyt päättänyt, että tämä teksti täytyy laittaa joko kamalan pienellä tai suurella fontilla. Yritän keksiä ratkaisun, tämä sama ongelma oli jonkun toisenkin aiemman tekstin kanssa...

edit: Fonttiongelma ratkaistu. Ilmeisesti Firefoxilla kirjoittaessa teksti tulee tyhmän kokoisena asetuksista huolimatta, kun Google Chrome taas hoitaa tehtävänsä moitteettomasti.

Kaikenlaista

2010-05-10T14:22:00.006+03:00

OSJHn näyttely lähestyy, eikä mikään mene putkeen. Ennakkoilmoitin Surkun ja Ernestin, koska ne ovat yleensäkin pärjänneet parhaiten.

No, kävipä niin, että Fredrik ja Surku päättivät, että nyt ei tulla enää toimiin ja laitetaan ihan kunnon matsi pystyyn! Nappasin marsupallosta Surkun, jolla oli sitten kaksi haavaa poskessa ja pieni etukyljessä. Jos nuo haavat ei ehdi parantua näyttellyyn mennessä, se jää kotiin. Fredrik sai taisteluhaavoja sieraimeen ja huuleen - oli aluksi aika hurjannäköistä, kun verta valui sieraimesta ja hampaat olivat punaiset. Onneksi haavat olivat loppujen lopuksi aika pieniä ja ne sai puhdistettua helposti.

Eihän nämä vastoinkäymiset tietenkään tähän jäänyt, vaan kynsiä leikatessa huomasin että Ernestillä on ihan hitonmoiset kovettumat takajaloissa! Jos en saa niitä pehmitettyä, niin pitää miettiä taas kahdesti vienkö sitäkään paikanpäälle, varsinkin kun sen etujalkojen känsistä tippuu aina hoidettunakin pisteitä.

Pikkusisko kuitenkin kysyi, saisiko hän viedä Bellan näytille. Ensin olin aika kielteinen kun Bella nyt on aina niiiin Bella, mutta kai sitä lopulta oli suostuttava. Tässä juuri pyörittelin Bellaa sylissä, vaikka ajattelin että jos laittaisin siskon laittamaan sen itse kuntoon, ja voi että neiti käyttäytyi nätisti! Antoi leikata kynnet ilman, että repi jalkojaan pois sormien välistä eikä purrut kertaakaan. Tästä voi vaan kiittää OSJHn marsuiltaa (vetäjinä Lea ja Essi), jossa tuli puheeksi kynsienleikkuuasennot. Otin sieltä sitten oppia ja nostin jalat korkeammalle tasolle, marsu sitten selälleen reisiä vasten ja siitä oli helppo leikata etujalkojen kynnet. Miten ihmeessä olen ikinä saanut edes leikattua niitä aiemmin? :D

Tänään tuli haettua myös postista marsuille ruuat. Björnille kasvatusta, muille elatusta. Pari päivää nuo saivat popsia Genesiksen jäämiä, mutta se ei oikein maistunut. Heti kun tuli taas Altrominia kuppiin, niin kaikki vetivät sitä nassuun kuin viimeistä päivää!

Painonnousua

2010-05-03T13:50:00.004+03:00

Björn (1 v 10 kk) 786 g (+ 34 g)

Ernest (1 v 10 kk) 1330 g (+ 48 g)

Fredrik (1 v 9 kk) 1185 g (+ 44 g)

Bella (1 v 2 kk) 937 g (+ 60 g)

Surku (7 kk 3 vk) 874 g (+ 83 g)

Björnin paino on noussut, vaikka leikkasin siltä turkin viikko tai pari sitten! Paino olisi siis vielä korkeampi, jos sen turkki olisi samassa tilassa kuin viimeksi punnittaessa. Jes! Muiden marsujen painot ovat myös nousseet aika lailla, varsinkin Surkun. Heinää kyllä kuluu taas enemmän, kun olen alkanut säännöstellä niiden pellettimääriä - ennen oli kaikilla aina tarjolla Altrominin Elatusta, nyt sitä on jatkuvasti ainoastaan Björnillä. Tällä viikolla pitäisi viimein laittaa ruokaa taas tilaukseen, kun nykyinen ruokapussi alkaa tuntua turhan tyhjältä.

Vanhoja vauvoja

2010-04-20T10:32:00.002+03:00

Löysin irc-galleriaan pitkästä aikaa eksyessäni piilotetuista kuvista vauva-Björnejä ja vauva-Fredrikejä! Luulin näiden kuvien jo kadonneen, lukuunottamatta tuota Björnin yksittäisulkoilukuvaa, joka esiintyy jo aiemmassa Björn-postauksessa. :)

Kuvapläjäys

2010-04-14T09:45:00.004+03:00

Otin eilen nopeasti marsuista pari tuoreempaa kuvaa valkoista taustaa vasten sekä häkeistä. Ei noista valkotaustaisista kummempia tullut, kun en viitsinyt alkaa leikkiä kamalasti siskon kameran asetuksilla. :) Fredrik suostui esittelemään onnistuneissa kuvissa vain parempaa puoltaan, kuten saatte huomata...

Sitten vielä häkkikuvat, joista itse tykkään enemmän värien vuoksi:

Lopuksi vielä tarkennukseltaan hyyyvin epäonnistunut kuva, joka kuitenkin kuvaa tämän kaksikon arkipäivää loistavasti:

Fredrik pitää kalterikonserttia ja Surku ulvoo taustalla nenä pystyssä ruuasta ja tytöistä haaveillen! Taitavat olla sitä mieltä että tyhjän salaattipallon olisi saatava täytettä ja äkkiä.

Laajentuminen

2010-04-12T18:46:00.005+03:00

(guinea) pigtastic koki pienen laajentumisen ja sai oman profiilinsa myös Twitteriin! Sieltä löydytään nimellä guineapigtastic ja tuosta sivupalkista löytää aina kolme viimeisintä päivitystä heti lukijoiden alapuolelta.

Fredrikin ja Surkun kränätilanne tuntuu olevan ohitse! Nyt herra asustelevat yhdessä 120 cm häkissä asuttuaan muutaman päivän erillään. Siivosin kaikki häkit kunnolla isän avustuksella, pohjat pestiin kunnolla ja siirryttiin Mörtti-röpöstä puruun. Varsinkin Fredrik näyttää olevan uudesta alusesta oikein hyvillään: Reetu kellahti keskelle häkkiä kyljelleen, haukotteli venytellen takajalkojaan oikein pitkälle nautiskellen ja jääden sitten maa päätä myöten röhnöttämään marsubumerangiksi puhtaalle aluselle. :) Pientä kinastelua on aina välillä, mutta hetkeä myöhemmin nuo taas popsii samasta salaattipallosta ilman sen kummempaa kränää.
Ehkä tilannetta helpotti se, että laitettiin aamulla Fredrik ja Surku samaan häkkiin: Surku oli kummissaan kun sen reviirille tuli toinen marsu ja se pörinä ja naksutus oli ihan mieletöntä! En ole ikinä nähnyt Fredrikiä niin karvat pörröllään. Marsut naksuttelivat pienen ikuisuuden ja pörisivät ja heiluttelivat takapuoliaan, mutta kumpikaan ei käynyt toistensa kimppuun. Lopulta Surku alkoi päästää alistuvia ääniä ja siirtyi pois tieltä, mutta nyppi taas tapansa mukaisesti Fredrikin kaulaturkkia. Reetu tosin itse ei ollut moksiskaan, pörisi vain vähän lisää ja työnsi sitten Surkun pois tieltä matkaten heinälaarille.
Tämän jälkeen pojat vielä jaloittelivat yli tunnin kylpyhuoneessa tyytyväisinä toistensa seuraan ja nyt ollaan samassa häkissä! Tästä tuli kyllä niiin hyvä mieli että voi vain toivoa noiden tulevan vielä jatkossakin hyvin toimeen.

Höpinää ja häkkimuutoksia

2010-04-08T18:00:00.004+03:00

Muhku-Surku! Oikeasti nyt ei olisi varsinaisesti mitään kirjoitettavaa, mutta selailin Lahden kuvia ja tällainen kuva löytyi Surkusta. Ei se livenä näytä ikinä tuolta (vai näyttääkö?) vaan mun mielestä se on mieletön ruikula... Sitten välillä se aina ottaa tollasen ihmeryhdin ja poseeraa ja on ihan möhkäle taas! Kotona se tosin aina kurkottelee kaikkea niin ehkä se antaa siitä niin pitkän vaikutelman myös. :) Mun sylivauva, en osaa edes kuvitella miltä se näyttää iiiisona kun ajattelen Surkun aina sellaisena minkälainen se oli meille tullessaan. Kamalan pieni ja hassunnäköinen luikero!

Skinnyt on kyllä onnistuneet viemään mun sydämen nyt totaalisesti, varsinkin kun oon nähnyt niitä nyt taas vähän enemmän kuin aiemmin. Ihania nahkapalloja, tällaisen kun näki ensimmäistä kertaa livenä (kuvia tuli ihmeteltyä kyllä sitäkin ennen) jossain Oulun näyttelyssä kaksin kappalein niin eihän sitä voinut kuin ihastella sitä miten lämpimiä skinnyt on! Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan toivottavasti vielä muitakin nakuja kuin Surku. :)

Meillä siirrytään huomenna puruun, tuo Mörtti-röpö kerääntyy Surkulle ja Fredrikille kakkakanjoniin niin ikäviksi tukkeumiksi että niitä saa parin päivän välein olla melkein tarkastamassa ja tyhjentämässä kovista kakkaröpöpalloista! Onneksi Björn ja Ernest on helppo pitää lyhyttukkaisina eikä niillä ole ollut tukkeumaongelmia. :) Mietin myös väliaikaisena ratkaisuna että siirrän Bellan ja Ernestin tuohon 140 cm häkkiin ja toisen pojista niiden häkkiin ja toisen sitten taas siskon pupuilta vapautuneeseen tehdashäkkiin kun puput kuitenkin on tuolla ulkohäkissä. Enemmän tilaa pojille plus itse ei tarvi kärsiä siitä kamalasta mekkalasta minkä Fredrik aiheuttaa järsiessään tuota löysällä olevaa kalteriväliseinää! Viime yönä oli varsin lyhyet yöunet kun Reetu päätti aloittaa kalterikonserttia eikä paitojen työntäminen kalterien ja seinämän väliin vähentänyt sitä meteliä yhtään. Jos sitä ensi yöksi kokeilisi korvatulppia tai siirtäisi marsun uuteen häkkiin pyyhe väliaikaisena alusena. :D

edit: Nyt vaihtui häkkijärjestys koska tuosta Fredrikin ja Surkun yhteiselosta häkistä ei tunnu tulevan enää mitään. Väliaikaisena ratkaisuna Surku ja Fredrik asuu omissa häkeissään ja blondipariskunta valtasi tuon ison häkin oikein tyytyväisinä asuttuaan pienemmässä häkissä jo jonkin aikaa. Fredrik ei tosin ollut tyytyväinen uuteen 120 cm yksiöönsä vaan kiipesi häkistä ulos, kipitti toiselle puolelle huonesta ja kiipesi 140 cm häkin ovea vasten vaatien sitä kovaäänisesti takaisin! Miten raukka nyt oppii että sylistä jalkoja pitkin maahan laskeuduttuaan se ei enää juoksekaan samalla vanhalle häkille odottamaan oven avaamista...? :D

Vastoinkäymisiä

2010-04-03T10:58:00.003+03:00

Kaverini uljas (ja puruinen) musta Taavetti

Tänään nähtiin sitten Fredrikin ja Surkun ensimmäinen marsupallo. :( Ne oli viime yön jäähyllä toisistaan, kun Fredrikille oli ilmestynyt komea leukarupi, ja nyt aamulla sitten otin väliseinän pois ja katsoin mikä on tilanne. Ensin pojat eivät olleet moksiskaan toisistaan, katselivat ja nuuhkivat vain häkkiä, mutta sitten Surku äkkäsi Reetun ja lähti ajamaan sitä takaa, päätyen lopulta roikkumaan sen takapuolesta kiinni samalla kun Fredrik yritti näykätä takaisin. No, väliseinä takaisin paikoilleen...

Ei noista taida enää kavereita saada, mikä sinällään on harmi. Fredrik on aina ollut kamalan sosiaalinen ja ystävällinen marsu eikä se Surkullekaan ole ikinä tehnyt naarmuakaan. Surku taas on vähän kiukkuinen ja turhan itsetietoinen tapaus muiden marsujen joukossa ja ei kyllä pelkää tehdä isommalleen vahinkoa.

Harmittaa kyllä vietävästi, ettei Fredrikiä ja Björniä voi pitää enää yhdessä! Ne tulivat loistavasti toimeen ja olivat mitä herttaisin herraspariskunta (Fredrik ei tosiaan ole ikinä edes vilkaissutkaan meidän Bellaa päin, haikailee aina vain Björnin häkkiin), mutta Björn ei kestä Fredrikin alistamista.

Aina välillä on käyty keskustelua siitä että kunhan kesän tullen saataisiin siivottua tuo varasto, marsut voitaisiin siirtää taas sinne. Samalla elättelen toivetta marsuhyllystä, koska jos Fredrik ja Surku täytyy vielä laittaa erikseen niin häkkejä on jo neljä. Paras tilanne olisi tietenkin se, että saisi nuo yksinasuvat urokset ns. seinänaapureiksi että olisi kunnon näköyhteys, sillä kalteriseinän kanssa ei ole mitään ongelmaa. En tiedä vain että kuinka monta kerrosta olisi paras ratkaisu. Piirtelin äsken nopeasti kaksi mieleen tullutta ratkaisua satunnaisella kerroksenasuttamisjärjestyksellä:

tai

Tällä hetkellä olen kolmekerroksisen kannalla, mikäli siihen saa tarpeeksi leveyttä. Björn ei kokonaista kerrosta varmaan käyttäisi kuntonsa puolesta hyödykseen, mutta Surku ja Fredrik taas ovat aika liikkuvaisia tapauksia, joten niiden paikkaa voisi vaikka vaihdella siivouksen yhteydessä. Nelikerroksiseen taas tuppaisi tulemaan aika lailla korkeutta, riippuen tosin kerroskorkeudesta. 40 cm kerroskorkeudella koko hyllyn korkeus olisi 160 cm.
Tuo nelikerroksinenkaan ei kuitenkaan olisi mahdoton ajatus.

Jälleen kaverini marsupojat Leevi ja Vinku

Marsujen painoja

2010-03-28T19:08:00.007+03:00

Fredrikin parempi puoli...

Björn (1 v 9 kk) 752 g (+ 40 g)

Ernest (1 v 9 kk) 1282 g (+ 71 g)

Fredrik (1 v 8 kk) 1141 g (- 7 g)

Bella (1 v 1 kk) 877 g (+ 52 g)

Surku (6 kk 2 vk) 791 g (+ 56 g)

Näin meillä tällä viikolla! Björnin noussut paino oli mahtava yllätys, tuntuu että se on ollut kiikunkaakun 700 g yläpuolella jo ikuisuuden, tosin vaikea sanoa miten paljon se on vaihdellut näin kahden kuukauden punnitsemisvälillä. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja punnita ainakin Björniä säännöllisemmin - miksei muitakin, olisi kiva piirrellä niistä painonkehitystaulukkoja.
Ensi viikolla laitetaan tilaukseen Altrominin kasvatusta, että voidaan antaa sitä Björnille plus sekoitella sitä Surkun ja Fredrikin ruuan sekaan. Ernestille ja Bellalle sitä saatetaan myös sekoitella joukkoon, mutta Ernest tuntuu käsiin niiiin muhkealta että pitää seurailla ettei mene ylipainon puolelle. :)

OSJHn pet-show 20.03.2010

2010-03-24T14:04:00.002+02:00

Jälleen yksi piiiitkä näyttelypäivä takana! Meidän joukkiosta lähti tällä kertaa mukaan kaikki (näyttelykelpoiset) eli Surku, Fredrik, Ernest ja Bella. Joukkoa kartuttamassa oli siskon ja kaverin toimesta myös kaksi kania, Alma ja Vilttitossu.

Erityisen suuria odotuksia en laittanut omille marsuilleni, kun ajattelin porukan olevan aika kovatasoista monen tavoitellessa marsuilleen eliittikortteja. Olin kuitenkin yrittänyt keskittyä sellaisiin asioihin, jotka yleensä jäävät itseltäni vähän niin ja näin hoidettua, kuten rasvarauhanen, kynnet ja hampaat. Kaikki nämä olivatkin sitten hyvät, paitsi että ainakin Ernestin kanssa taisi olla yksi kynsi leikattu vähän liian pitkälle kun aloin taas viime hetkellä katsomaan että jos sitä vielä vähän leikkaisi... Pitäisi oppia jättämään nuo sellaisiksi kuin ne on edellisiltana jättänyt eikä leikellä kynsiä enää aamulla!

Päivässä ei ollut muuta normaalista poikkeavaa, paitsi yllättävä sähkökatkos (osa valoista onneksi toimivat) ja tuli juteltua taas uusien ihmisten kanssa! Bellan kanssa sai vähän jänskätä päättääkö se taas napata tuomaria sormista, mutta ehkä se tunnisti kasvattajansa ja oli sen verran armollinen, että näytti hampaat nätisti ja keskittyi pyristelemään muuten vain käänneltäessä... :D Meidän pistesaldot yleisvaikutelmineen oli seuraavat:

Bella 93 p, kunniamaininta turkista

"lammas" ja "temperamentikas täti"

Ernest 92,5 p, kunniamaininta massasta

"kunnon risteytys" ja "tiiliskivi"

Fredrik 90,5 p, kunniapalkinto puheliaisuudesta

"tuomarin lempiväri" ja "mukava jutustelija"

Surku 93 p, kunniamaininta kokonaisuudesta

"kivan värinen" ja "kivan puhelias kaveri"

Eikä pupuillakaan mennyt sen pahemmin: Vilttitossu sai 92 p ja Alma 91 p + kunniapalkinnon yleiskunnosta! :) Marsujen kanssa saadaan pitää pientä näyttelylomaa, mutta jos sitä sitten yrittäisi panostaa ihan kaikkeen toukokuun kahdessa näyttelyssä... ;)

Alma rapsuteltavana

Pientä hienosäätöä

2010-03-18T09:07:00.008+02:00

Tässä postauksessa ei ole niinkään marsuasiaa vaan ohimennen ilmoittelen tuosta laskurista, jonka asensin tämän kuun alussa: siihen kerääntyi hyvin lyhyessä ajassa yli 100 kävijää, kun laskuvälinä oli tunti (eli tunnin sisällä käydyt vierailut laskettiin yhdeksi)! Itse kuitenkin käyn tämän blogin sivuilla monta kertaa päivässä, koska näen muiden blogien päivitykset kätevästi tuosta sivusta, niin päätin muuttaa laskuvälin 24 tuntiin, niin nähdään nyt vähän realistisemmin että kuinka moni täällä oikeasti käy päivän aikana! :) Nollasin laskurin, joten laitetaan vielä itselleni muistiin että laskuvälin vaihtuessa vierailijoita oli 119.

Ehkä ensi kerralla, kun se 100 tulee uudestaan täyteen, voisi järjestää jonkinlaisen yllätyksen 100. kävijälle. ;) Se hetki tuskin tulee yhtä nopeaa kuin ensimmäisellä laskuvälillä!

Levensin myös tätä tekstialuetta (ja samalla koko blogihöskää) viidelläkymmenellä pikselillä, niin mahtuu kuvatkin tästä lähtien näkyville kokonaisina. Kommentit eivät myöskään ole enää kertomuksia, vaan blogin teeman mukaisesti kuikutuksia! :)

Meidän ruusukkeet - kunniamainintoja on vielä lisää paperimuodossa,
mutta niitä on niin kamalasti että saavat jäädä marsukansioon lepäämään.

Lauantaina taas näyttelöimään pet-shown merkeissä, jes! Ja saisi se kesä tulla pian, marsut aina kummastelevat tuoksuja nenä ikkunaa kohden jos erehdyn raottamaankin ikkunaa aurinkoisena päivänä... :)

Musti & Mirri Tupla Show, Lahti 06.03.2010

2010-03-12T08:33:00.011+02:00

Viime lauantaina ajeltiin melkein koko perheen voimin Lahteen asti ensimmäiseen SMYn näyttelyyn, jossa olen käynyt. Paikkana toimi Kasisali, joka oli ihanan iso ja tilava, sekä muutenkin oikein toimiva näyttelypaikka. Olin aluksi vähän hukassa että mitä piti tehdä ja minne ilmottautua, mutta kaikki selvisi siinä hiljalleen kun seuraili muiden tekemisiä.

Fredrik osallistui pet-luokkaan. Sillä oli kyllä takapuolessa ikävät ruvet, ilmeisesti Surkun aiheuttamat, jotka huomasin itse vasta juuri ennen pöydälle menoa. Niistä tuli tietenkin maininta ja myös siitä, että kannattaa miettiä että ketä sillä pitää häkkitoverina. Surkun ja Fredrikin häkki on onneksi tuollainen iso, jonka saa halutessaan kahteen osaan irrotettavalla kalteriväliseinällä. Nyt kotona olen kyllä noita tarkkaillut eikä Surku ole pahemmin Fredrikille kiukutellut, mutta yllätyksiähän aina tulee. Pisteitä Fredrikille kertyi kuitenkin 93 p ja erityisen tyytyväinen olen siihen miten hyvin se antoi käsitellä! Reetulla on joskus aina tapana pyöriteltäessä turhautua ja sitten se alkaa jyrsiä sormia... Nyt se näytti olevan kuitenkin oikein nätisti ja pulputteli tuomarille omia kertomuksiaan.

Samana päivänä oli myös Surkulla ensiesiintyminen ulkomuotoluokassa kertaa kaksi. Tuomareina olivat Katja Kivipuro ja Pernilla Holmberg (SWE). Ensimmäisenä oltiin Katjan arvosteltavana ja olin koko ajan ihan ulkona tilanteesta ja karkasin pöydän luotakin ennen aikojani, joten muut saivat huudella sitten takaisin. En kuullut juuri mitään mitä Katja sanoi, mutta sen verran vilkaisin että sihteeri laittoi Surkun kakkoseksi.
Toisena sitten suunnattiin Pernillan arvosteluun ja nyt osasin pysyä pöydänkin luona. Kuvassa tuomari taitaa juuri selittää kahdesta eri "skinnytyypistä", niistä joilla on V-kuvio otsassa ja niistä joilla ei ole. Surku oli 2/2.

Palkintojen jaon yhteydessä tulikin sitten aikamoinen yllätys - Surku oli ROP2 ja sai sertin! Selvitettiin vähän asiaa, niin papereihin oli merkattu sijoitus väärin ja Surku oli Katjalla 1/2. Minkäänlaista menestystä en ollut Surkulta odottanut, joten tämä oli erityisen mukava yllätys! Surkun puoliveli, Morning Mist, oli puolestaan ruotsalaisella tuomarilla ROP2 ja sai myös sertin, eikä Surkun kasvattajan muillakaan marsuilla mennyt sen huonommin. ;)

Väsähtänyt Surku

Päivä oli kaikkiaan erittäin mukava! Olisi ollut mukava jutella ihmisten (ja useamman) kanssa enemmän, mutta itsellä ei ihan rohkeus riittänyt plus keskittyminen oli suuntaunut aika lailla siihen että olin oikeassa paikassa oikean marsun kanssa oikeaan aikaan. :)

Ensi viikolla olisi taas vuorossa pet-showta Oulussa! Odotan jo innolla ensi elokuuta, kun Ouluun tulee ulkomuotoluokka... Ehkä silloin uskaltaisi viedä Bellankin näytille, vaikka se ei karheuden riemuvoitto olekaan. Ainahan se on mukava kuulla tuomarin mielipide!

PPKJYn näyttely 27.02.2010

2010-03-01T09:18:00.011+02:00

Nyt on sitten takanapäin ensimmäiset näyttelyt muualla kuin OSJHn leivissä! Suunnattiin parin tunnin automatkan päähän Haapajärvelle siskon ja äidin kanssa, mukana Surku ja Fredrik. Hetken jo mietin että viitsiikö kumpaakaan viedä näytille, kun kaksikolla on ollut pientä kriisiä: Surkulla oli parantumaisillaan oleva, kinasteluruvesta jäänyt kuiva kohta kyljessä ja Fredrikillä pienet ruvet leuassa ja takapuolessa, sekä Surkun nyppimä kalju kohta kyljessä... Fredrik sai myös tehohoidon hilseilevään turkkiinsa vain paria päivää ennen näyttelyä.

Näyttelypaikka oli hyvin iloinen yllätys! Paljon tilaa ja istumapaikkoja, sekä hurjan mukavia ihmisiä. Oli aika hurja astua sisään näyttelysaliin kun heti ensimmäisenä silmät iskeytyivät tähän palkintopöytään...

Terkkuja tämän ihanuuden omistajille, oli kiva jutella! :)

Surku pääsi arvosteltavaksi neljäntenä. Tuomarina oli Juhani Nivala, joka käsitteli marsuja niin varmasti että katsottiin siskon kanssa pitkään että pysyykö meidän marsut noinkin päin aloillaan! Olen itse aina ollut ihan kamalan varovainen noiden käsittelyn kanssa, mutta pitää nyt varmaan vähän ryhdistäytyä ja löytää samanlaista varmuutta tuohon käsittelyyn. Surku oli vähän käsittelystä hämillään ja näykkäisikin tuomaria... Kiukkuinen pikkumarsu!

Fredrikin vuoro oli kahdeksantena, koska ennen sitä otettiin yksi nuori jälki-ilmoittautunut. Fredrik on jo näyttelyitä käynyt vähän enemmän kuin Surku ja luulisi sen tottuneen käsittelyyn, mutta välillä se yritti kapuilla tuomaria pitkin saadakseen kaikki jalat tukevalle pinnalle. Yhtenä hetkenä Fredrikin etujalat roikkuivat vapaana, pää nojasi käsivartta vasten ja takajalat olivat tuomarin kädessä... Oli marsu vähän kummissaan! Arvostelu meni muuten hyvin, paitsi että Fredrikille oli alkanut tulla aikamoista tukkeumaa kakkakanjoniin. Ennen se ei ole ollut edes kamalan likainen, mutta ilmeisesti pyyhkeiden vaihto mörttiröpöön sai aikaan sen, että sinne kerääntyy enemmän tavaraa. Sain kuitenkin irroiteltua ja puhdistettua sen kamalan möykyn irti heti arvostelun jälkeen ja Fredrik vaikutti heti silminnähden tyytyväisemmältä vaikka ei se puhdistaminen sillekään mukavaa ole. Täytyy nyt olla tarkkana, ettei pääse uudestaan kerääntymään noin paljoa likaa. :)

Marsuja oli 15 kappaletta, joten arvostelu ei kestänyt kovinkaan pitkää aikaa. Vähän siinä tietenkin jännitti, kun en odottanut kummallekaan marsulle kovinkaan korkeita pisteitä, varsinkaan Fredrikille.
Tuomari aloitti erikoispalkinnoista ja siirtyi sitten kunniamainintoihin. Surku sai (yhdistetyn) kunniamaininnan yleiskunnosta ja -olemuksesta sekä puhtaasta rasvarauhasesta, mistä tuli omistajallekin erittäin hyvä mieli! Mukaan saatiin arvostelulappunen ja pisteitä oli 97, meidän talouden ennätys! Aiemmin ollaan saatu korkeintaan 93,5 pistettä OSJHn näyttelyissä, jossa arvostelu tosin tuntuu aina hieman tiukemmalta.
Tässä vaiheessa oltiin enemmän kuin tyytyväisiä Surkuun. mutta pian meidät kuitenkin kutsuttiin takaisin pöydän luokse, kun Surku oli nuorten LKV1! :) Arvostelujen lopuksi vielä hain Fredrikin lappusen ja silläkin oli pisteitä 96 p, vaikka ajattelin että OSJHn mittakaavassa se olisi ansainnut ehkä 90 p... Ehkä turkinhoito ja muu puunaaminen oli sitten erittäin onnistunut.
Näyttelyn tulokset löytyvät kokonaisuudessaan täältä.

Kotiin lähdettiin hyväntuulisina ja marsutkaan eivät tuntuneet olevan kummissaan, lepäilivät rentoina kantokopassa koko automatkan ja popsivat välillä heinää. Seuraavaksi meitä näkee Lahden näyttelyssä Surkun ulkomuotodebyytin merkeissä (jännittää!) ja ensi kuussa OSJHn näyttelyssä. Lahteen lähtee myös Fredrik pet-luokkaan ja Surkun seuraneidiksi, Ouluun mennään näillä näkymin kaikkien neljän näyttelykelpoisen voimin.
Toukokuussa olisi sitten vielä toinen OSJHn näyttely ja PPKJYn näyttely Nivalassa, joihin olisi tarkoitus hyökätä myös kokoonpanolla x. :)

14.2.

2010-02-14T10:34:00.003+02:00

Hyvää ystävänpäivää kaikille! :)

Bella 1 v.

2010-02-13T09:23:00.006+02:00

Bella pääsi isän hoiviin heti, kun astuin sen kanssa kotiovesta sisälle...

Kun Ernest ei enää toimeen kolmen uroksen kokoonpanossa Fredrikin ja Björnin kanssa, päätettiin se ottaa kokonaan erilleen ja miettiä asiaa uudelleen. Samoihin aikoihin ystäväni etsi Vinku-marsulleen kaveria ja löysi teddypojat Katriina Hautalan sivuilta. No, erehdyinpä itsekin katsomaan tuota samaista sivua ja näin siellä mitä kauneimman p.e. whiten teddytytön! En ollut aiemmin perustanut pahemmin punasilmäisistä, mutta tämä oli saatava. Päädyin vihjailemaan isälle että mitä jos Ernest leikkautettaisiin ja hankittaisiin tämä kaunokainen sille kaveriksi. Tämä asia sovittiin perheen kesken sujuvasti ja luonnollisesti aloin laitella Katriinalle sähköpostia tästä teddyneidistä. Hermostutti aluksi ihan hirveästi että miten muotoilisin sähköpostin ja mitä kirjottaisin, koska olen yleensä aivan onneton ottamaan millään tavoin yhteyttä vieraisiin ihmisiin. :) Katriinan kanssa asiat tuli kuitenkin sovittua hyvin helposti ja varaamisen jälkeen täytyi vain jäädä odottamaan luovutusikää.

Bella 2 kk

Hakupäivä sitten lopulta valkeni ja lähdettiin ystävän kanssa hakemaan teddyjoukkua kotiin. Ajokortittomana hoidin kartanlukua ja perillekin löydettiin hyvin, vaikka matkaa onkin noin 300 km suuntaansa. Perillä odottikin neljä pientä teddyä, eikä varaamaani kokovalkoista ollut lainkaan vaikea erottaa pääasiassa ruskeasävyisen poikasten joukosta. Tähän mennessä olin vain tiennyt että marsuni nimi tulee alkamaan B-kirjaimella ja nyt paljastui, että neitokaiseni oli virallisesti Anemone's Babe Possu ja sen väri oli alkanut muuttua p.e. white/lilaciksi.

Kaverini nappasi omat marsunsa (Anemone's Brother Bear ja Anemone's Corianteri) mukaan ja veimme paluumatkalla myös tämän neljännen teddyn (Anemone's Bambi) omistajalleen. Kotimatka menikin kuunnellessa kantokopan ääniä ja keskustellessa uusista marsuistamme.

Kotona päätin kutsua uutta marsuani Bellaksi. Bella pääsi omaan aitaukseensa Ernestin häkin viereen, koska uroksen varoaika ei ollut vielä aivan lopussa. Pieni marsuparka oli niin kummissaan uudesta paikasta ja yritti koko ajan kurkkia viereiseen häkkiin venyttäen takajalkojaan niin pitkälle kuin suinkin saattoi, jotta näkisi edes vilauksen lajitoveristaan! Ernest ei pahemmin Bellasta välittänyt, kävi välillä aina haistamassa sitä kaltereiden lävitse ja jatkoi sitten omia touhujaan. Muut marsut tuskin edes huomasivat uuden marsun paikallaoloa.
Bella ja Ernest pääsivät varoajan loputtua tutustumaan ensin lattialle. Ernest oli oikein hyvätapainen herra, haisteli vain uutta ystäväänsä ja antoi tämän kaivautua pitkän turkin alle piiloon. Bella tukeutui Ernestiin täysin luottavaisin mielin ja kaivautui jatkuvasti tämän vatsan alle piiloon kaikelta pelottavalta. Samaan häkkiinkään laittaminen ei tuottanut mitään ongelmia.

Bella 9 kk

Sellainen oli meidän Bellan kotiutumistarina. :) Neitokainen elelee edelleen Ernestin kanssa ja tietää kyllä asemansa talon prinsessana! Joskus haaveilin että tätä neitokaista voisi viedä virallisiin luokkiin, mutta turkki on jäänyt niin pehmeäksi ettei sitä ole viitsinyt viedä. Bella on kuitenkin mitä mukavin lemmikki känkkäränkkäisyydestään huolimatta ja varmasti mitä parhainta seuraa Ernestille. Bellan seura on rohkaissut arkajalkaherraa silmissä, vaikka ei se vieläkään rohkeuden riemuvoitto ole.

Paljon onnea vielä kerran 1-vuotiaalle Bellalle!

Näyttelyhuumaa kertaa kolme

2010-02-07T20:58:00.004+02:00

Vaikka käyn varsin säännöllisesti OSJHn järjestämissä kani- ja jyrsijänäyttelyissä aina jonkinlaisella kokoonpanolla, en viime aikoina ole enää jaksanut panostaa ja se näkyy kyllä marsujen pisteissäkin. Nyt olisi kuitenkin tiedossa kolme näyttelyä noin kuukauden sisälle ja samalla hyvä tilaisuus ottaa itseä niskasta kiinni puunaamisessa ja panostaa kunnolla niin pet- että ulkomuotoluokkiin.

Tämä postaus ei välttämättä sisällöltään ole erityisen kiinnostava vaan kirjoittelen näitä asioita ylös, etten unohda kuka menee minnekin kaiken muun kiireen keskellä.

27.2. Haapajärvi: Mukaan Fredrik ja Surku... ehkä myös Ernest. Bella on varma ei, koska se ei ole vieläkään lopettanut puremista!

6.3. Lahti: Fredrik petluokkaan ja Surku kumpaankin ulkomuotoon!

20.3. Oulu: Fredrik, Surku ja Ernest. Bellaa voi harkita, jos saan sen käyttäytymään yhtään paremmin tehokäsittelyllä.

Tällaiset ovat siis suunnitelmat tällä hetkellä. Bella on ihan hyvässä kunnossa, mutta se kiukuttelee edelleen vaikka olen kuinka yrittänyt käsitellä. Kyllä se näyttää hampaansa, mutta jos käsittelee edes vähän pidempään niin jossakin vaiheessa on hampaat sormissa. Se on tähän mennessä purrut tuomariakin joka kerta, joten ehkä on aika jättää Bella pois näyttelyhommista, mikäli se ei ala oppia.

Charlie Chaplin

2010-01-31T09:49:00.005+02:00

Tässä olisi nyt viimein se virallinen esittely Surkulle! Muista marsuista on tällaiset jo lyhyesti blogin ensimmäisessä viestissä.

Charlie Chaplin eli Surku on 13.09.2009 syntynyt golden/white skinnyuros, jonka on kasvattanut Minna Malin. Surkun lempinimi tulee Muumien Surku-hahmosta, pienestä koirasta, joka tulee Muumilaaksoon etsimään kadonneita veljiään eli susia. Saattoi nimivalintaan vaikuttaa myös se, että ensimmäisenä yönä sen hakemisesta, kun ei oltu vielä päästy kotiin asti, se katseli vähän surkeana aitauksestaan ja varmaan mietti, että missä kaikki muut marsut ovat...

Vaikka Surkulla on nyt ikää vasta päälle 4 kk, on se jo hirmuisen rohkea verrattuna muihin marsuihini samanikäisenä. Fredrik on näyttänyt Surkulle hyvää marsunmallia (kaltereiden puremista lukuunottamatta, onneksi Surku ei ymmärrä miten se tehdään ja nuolee vain kaltereita...), joten Surku uskaltaa tulla hakemaan ruokaa häkin reunalta, vaikka aina välillä saattaisin ujostuttaa.

Lattialla Surku taitaa kuvitella olevansa jonkin asteen valtias ja kulkee minne haluaa. Välillä se saattaa käydä näykkäämässä varvasta ja sitten taas kipittää korvat lepattaen toiseen suuntaan. Muiden marsujen turkit maistuvat jostain syystä erittäin hyvälle, mutta onneksi Fredrik osaa pitää pienempäänsä kurissa.

Sylissä Surku ei kamalasti pelkää, mutta ei rentoudukaan helposti. Kyllä se joskus on vatsan päälle nukahtanut, kun olen maannut sohvalla peiton kanssa ja Surku on päässyt pujahtamaan lämpimään peiton alle. :)

Surkun osittain kuvitetun sukutaulun näet täältä.

Kiharakasvoinen Surku

2010-01-30T16:54:00.005+02:00

aan nyt teidänkin kanssanne pari kuvaa, joita lähettelin Surkun kasvattajalle kun tuli puheeksi se, minkälaista naamavärkkiä skinnyltä nykyään näyttelyissä vaaditaan. Surku näyttää todella punaiselta näissä kuvissa, valo vähän huijaa. :) Ja pahoittelen kuvien suuruutta, en uskaltanut pienemmäksi laittaa että karvat erottuvat varmasti! Nämä rajautuvat nyt vähän hassusti, mutta klikkaamalla näkee kokonaiset versiot.

Surkun kanssa on tosiaan tarkoitus lähteä Lahteen maaliskuussa ensimmäistä kertaa ulkomuotoluokkailemaan - vieläpä tuplasti samana päivänä! Jännityksellä odotellaan, että millaista palautetta tuomareilta tulee, kun kuulemma skinnyillä toivotaan joskus tuota ja joskus tätä.

Marsujen painoja

2010-01-28T21:10:00.005+02:00

Björn (1 v 7 kk) 712 g

Ernest (1 v 7 kk) 1211 g

Fredrik (1 v 6 kk) 1148 g

Bella (11 kk 2 vk) 825 g

Surku (4 kk 2 vk) 735 g

Björn painaa niiiiin vähän... :(

Björn

2010-01-15T14:29:00.005+02:00

Björn on erikoinen marsu, eikä siitä ole täällä ollut vielä juuri mitään juttua, joten halusin omistaa sille kokonaan oman tekstinsä.

Björn on toinen kahdesta ensimmäisestä marsustani ja eikä ehkä aivan helpoin tapaus ensimmäiseksi marsuksi. Tämän karvakerän kanssa on tullut koettua kaikenlaista ja se on ehdottomasti ihmisystävällisin koko laumasta.

Björn hankittiin Haaparannan PetMagazinesta yhtä aikaa Fredrikin kanssa. Kummaltakin oli tiedossa syntymäpäivät ja Björn myytiin teddyn nimellä. On vaikea sanoa, ovatko pojat mahdollisesti marsutukusta peräisin (tällöin en ollut vielä tiedossa sellaisten paikkojen olemassaolosta), kun syntymäpäivät olivat kuitenkin tiedossa. Tarkoituksena oli ostaa kaksi naarasta, mutta Björnin sisar oli jo varattu ja jäljellä olisi ollut vain yksi vapaa naaras. Pörheä nallekarhu sileäturkkisen kaverinsa kanssa miellyttivät kuitenkin silmää, kun pyöriteltiin niitä isän kanssa käsissä. Björnin epämuodostuneet varpaat pistivät heti silmään, mutta muuten aloittelevan marsuharrastajan silmiin poikanen näytti terveeltä. Niinpä kaksikko tarttui mukaan ja suunnattiin Oulua kohti.

Varpaat ja kynnet, syksy 2008

No, hassut varpaat alkoivat sitten mietityttää vaikka Björn vaikutti kaikin puolin normaalilta ja rohkealta poikaselta. Se oli alusta asti urheampi kuin arkaileva Fredrik. Björniä käytettiin eläinlääkärillä, joka kuitenkin totesi, että kyseessä oli vain epämuodostuma eikä se luultavasti aiheuttaisi ongelmia.

Björn oli poikasena hyvin karkeakarvainen ja sillä oli kiiltävänmustia kohtia turkissaan, jotka turkin kasvaessa ja pehmetessä muuttuivat kuitenkin enemmän chocolatea kuin blackia muistuttavaksi, kuten pitkäturkkisilla yleensä taitaa käydäkin.

Ensimmäistä kertaa ulkona, syksy 2008

Lokakuussa 2008 Fredrikin ja Björnin kaveriksi hankittiin vielä kolmas uros, peruaanimainen Ernest. Samoihin aikoihin Björnille alkoi toiseen silmään kehittyä fatty eyeta, jota yritettiin parannella silmätipoilla. Samaan aikaan Björnin paino jäi vähän jälkeen Ernestistä ja Fredrikistä, mutta ero ei ollut huomattava. Talven tullessa Björn ja Ernest alkoivat kuitenkin ottaa yhteen hyvästä alusta huolimatta. Vuoden vaihteessa Ernest otettiin erilleen ja se päätettiin kastroida tulevaa tyttökaveria varten.

Vuoden 2009 puolella Björn alkoi rohista ja heti ensimmäiseksi tuli mieleen mahdollinen hengitystientulehdus ja taas mentiin eläinlääkärille. Björn sai antibioottikuurin ja sain seurauksena sain ensimmäiset kokemukset marsun piikittämisestä… Raukan paino oli nyt jo selvästi jäljessä kavereista eikä se tuntunut nousevan millään. Kun antibioottikuuri ei purrut rohinaan, saatiin vielä toinen perään, tällä kertaa ei onneksi piikitettävänä. Björn ei tuntunut kuitenkaan olevan rohinasta moksiskaan, söi ja joi kuten ennenkin, vaikka sitä tulikin tukiruokittu alipainon vuoksi.

Vuoden kuluessa Björnin kanssa tuli käytyä lääkärissä useammankin kerran. Hengitystientulehdus suljettiin pois epäilystä ja alettiin miettiä sydänvian mahdollisuutta. Taas eläinlääkäriin, eikä sydänvikaa havaittu. Björnin pää oli aina roikkunut ja se kulki nyt nenä maasta viistäen, takapuoli pystyssä, joten herrasta otettiin röngtenkuva.

Kävi ilmi, että Björnin selkäranka muistuttaa lähinnä vuoristorataa minkä vuoksi pääkin roikkui. Kun Björn sai tuettua päänsä suoraksi, sen rohinakin vaimeni heti. Tälle ei ollut kuitenkaan mitään tehtävissä ja marsu oli edelleen selvästi alipainoinen.

Björn elämöi, syksy 2008

Nykyään Björn asuu omassa yksiössään Fredrikin ja Surkun häkin vieressä, koska Fredrikin jatkuva alistaminen stressasi ja häiritsi sen syömistä. Björn on edelleen alipainoinen, mutta se syö ja juo aivan kuten muutkin marsut, lepäilee vain vähän enemmän. Vaikka Björn on ollut useasti jos jonkinlaisen hoidon alaisena ja pahimpina aikoina tuli mietittyä olisiko parka vain parempi päästää menemään, on siitä kasvanut mitä herttaisin ja uskaliain marsu. Se tulee kuikutellen hakemaan ruokaa häkin reunalta, nauttii rapsutuksesta ja kirputtelee syliteltäessä takaisin. Sen häkki on järjestelty niin että kaikki on helposti saatavissa ja mökissäkin sillä on ikkuna, jonka tasolle voi laskea pään niin että hengitys ei rohise epämiellyttävästi. Marsu on reipastunut silminnähden viime vuoden alusta, jolloin sillä tuntui olevan hyvin vähän oma-aloitteisuutta syömisen suhteen.

Sellainen on meidän Björn. Epämuodostunut rassukka, jolla on kuitenkin paras mahdollinen lemmikkimarsun luonne. Tämä nallekarhu on ollut ehdottomasti paras lemmikki haasteistaan huolimatta ja sen kanssa on tullut opittua marsuista kaikenlaista.

Loppusyksyllä 2009

Poikamiesten pauloissa

2010-01-11T13:30:00.006+02:00

Heti vuoden aluksi toimin viikon ajan ystäväni marsujen hoitajana hänen reissatessa Suomen eteläisempiin osiin. Hoidokkeina minulla oli Bellan hellyyttävä tortoiseshell and white teddyveli Anemone's Brother Bear eli Leevi, golden agouti/golden risteytysuros Vinku (joka sytytti rakkauteni marsuihin!) sekä veljekset am. crest black tan Alexia's Qummeli Jackpot eli Veeti ja self black Alexia's Qummeli Alivuokralainen eli Taavetti. Kotiin asti näitä komistuksia en (valitettavasti) raahannut vaan kävin puristelemassa ja ruokkimassa kerran päivässä ystäväni kotona.

Vinku on tosiaan ensimmäinen marsuihastukseni! Kun olin tätä mötkylää puristellut jonkin aikaa ystäväni luona vierailtuani, tuli sellainen olo että marsut voisi olla itsellenikin sopiva eläinlaji. Niin sitä sitten hankittiin Fredrik ja Björn... Vinku on kyllä ihana tapaus, hirvittävän luottavainen ja reipas!

Leevi on aivan uskomattoman värinen ja sillä on ihanan karkea karva! Tämän herran karvanlaadun vuoksi uskallan elätellä toivoa myös sen suhteen, että Bellan takapuoliuntuvat muuttuisivat joskus edes puoliksi yhtä karkeiksi kuin veljellään...

Taavetilla iski hirveä hätä heti kun se joutui hetkeksi yksin sohvalle kuvattavaksi. Tämän herran turkin kiiltävyydestä olen niiiin kateellinen! Ihanan lupsakka marsu ja oi mitkä niskalihakset. ;)

Lopuksi vielä porukan känkkäränkkä, kalterinkalisuttaja Veeti! Tämän "tan" marsun naamakuvio on kyllä mitä ihastuttavin, eikö joku voisi kasvattaa marsuja tuolla kuviolla ja tehdä siitä oman juttunsa? :D

"Nam, porkkanaa!" toteaa tyytyväinen Vinku.

Karkeakarvaisten voitto

2010-01-11T13:05:00.006+02:00

Olenkin pitänyt blogilomaa nyt tarkoitettua pidempään, mutta jospa sitä nyt saisi edes jotain aikaiseksi! Lempimarsurotukysely päättyi vuoden vaihteessa ja nyt on viimein aika käydä tuloksia lävitse. :) Kaikki vaihtoehdot saivat vähintään yhden äänen ja äänestäjiä oli yhteensä 13, jotka saattoivat antaa äänensä niin monelle rodulle kuin ikinä halusivat. Voisinpa listata kaikki rodut pienimmästä äänimäärästä suurimpaan.

7. rex, baldwin, sheltie, coronet (1 ääni)

6. texel, self, jokin muu (2 ääntä)

5. nonself, merino (3 ääntä)

4. abessiinialainen, ridgeback (4 ääntä)

3. peruaani (5 ääntä)

2. skinny (6 ääntä)

Ja vielä lopuksi ensimmäisen sijan seitsemällä äänellä saanut, tämän äänestyksen voittaja... teddy! 53 % äänestäjistä antoi äänensä näille karkeakarvaisille hurmureille. :) Kysely jää vielä joksikin aikaa tuohon sivummalle katseltavaksi, kunnes kehittelen taas uutta kyseltävää!

Voittajarotua saa nyt luvan edustaa ystäväni teddyherra, Anemone's Brother Bear eli Leevi, joka on myös Bellan veli! Tästä komistuksesta sitten lisää, kunhan saan kirjoitettua viikostani marsunhoitajana. :) Tarkoitus olisi myös kirjoitella viimein se lupaamani juttu Björnistä, omasta sinnikkäästä lellikistäni.

Meillä odotellaan jo innokkaasti OSJHn maaliskuun näyttelyitä! Tuomarina on Bellan kasvattaja Katriina Hautala, joten saadaan vähän vaihtelua Oulun näyttelyiden tuomareihinkin, vaikka ei olekaan usean tuomaroivasta Leastakaan mitään valittamista. ;) Saa nähdä millä kokoonpanolla ilmestytään paikalle, tarkoituksena olisi tehohoitaa ainakin noiden turkit kuntoon. Yritänpä tässä myös houkutella Leevin omistajaa edes jonkun marsunsa kanssa mukaan, ne ovat kuitenkin sen verran hyväkuntoisia pötkylöitä!

Joulua odotellessa

2009-12-19T17:55:00.004+02:00

(guinea) pigtasticin väki toivottelee hyvää joulua (ja myös onnellista uutta vuotta) kaikille jo nyt! Loman aikana blogi on varmaankin hiukan hiljaiselolla, mutta tulossa on ainakin aivan oma postauksensa ihastuttavasta Björnistä, josta on kirjoiteltu vain yhden postauksen ohessa!

Tuohon sivussa olevaan on tullut mukavasti vastauksia, mutta käsittelen sitä sitten vasta sen umpeutuessa eli uuden vuoden paikkeilla! :) Joku on valinnut myös kohdan "jokin muu", mutta ei ole kertonut että mikä tämä jokin muu on. ;) Kommentteina saa laitella, mikäli oma suosikki puuttuu vaihtoehdoista ja haluaa antaa sille hetimmiten äänen. Olisi myös mukava kuulla, jos joku haluaa tarkentaa esim. selfeistä ja nonselfeistä jonkin tietyn värimuunnoksen suosikikseen!

Viikset rullalla

2009-12-06T13:16:00.004+02:00

Fredrik tervehtii! Tämä meidän risteytysherra meni sitten lyhentämään toiselta puolelta viiksiään, kun yritettiin kuvata joulukortteja. Laitettiin sivummalle muutama tukeva tuikku, että se tuo vähän tunnelmavalaistusta kuvaan, mutta ehei, Fredrik se käveli suoraan tuikulle ja sen viiksien päät sulivat liiassa lämmössä. Otettiin sitten tuikut heti pois, Fredrik oli kummissaan että mihin ne kivat, lämpimät asiat vietiin...

Tämän postauksen pääaiheena ei kuitenkaan ollut Fredrik viiksineen (valitan!) vaan tuo meidän uusin vauva, joka on kasvanut jo aikamoiseksi mötkäleeksi, vaikka ikää on tuskin kolmea kuukautta! Meidän ruikulan naama on selvästi muuttanut muotoaan vahvemmaksi ja kaulakin on entistä paksumpi - ei enää sellaista E.T. -efektiä, kun Surku venyttelee kaulaansa hirveän pitkälle ja jäljelle jaa vain ohut päätä ja kehoa yhdistävä kaitale.Eiköhän tästä vielä kunnon herra kehity! ;) Sylissä Surku on oikein mukava tapaus, sillä se uskaltaa syödä kädestä, vaikka vähän jänskättääkin olla ilman kaveria. Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin surullinen ulina Fredrikin perään, joka aina katselee häkistä ja kalisuttaa kaltereita mielenosoituksellisesti halutessaan kaverin luokse.

At The Céili

2009-11-29T01:52:00.002+02:00

Bellan ja Ernestin yöelämää Celtic Womanin tahtiin.

Päivän Bella ja rotuhommia!

2009-11-27T13:57:00.005+02:00

Vähemmän kuvatun kyljen suuri, mutta haalea lilacläikkä. Kuva ei meinaa edes mahtua blogiin!

Tätä päivää piristi kummasti se, että Bella oli päässyt kasvattajansa Katriina Hautalan blogissa päivän kuvaksi kuvalla, jonka linkitin kuulumisten ohessa! :) Bella tosiaan oli p.e. white, mutta lilacia alkoi sitten ilmestyä luovutusikäisenä ja nyt se on tummunut jo aika selväksi. Toinen kylkihän on miltei kokonaan tuollainen epämääräisen lilacihtava (mikä termi!). Tässä alla on nyt kuva Bellasta veljensä Leevin (Anemone's Brother Bear) ja Anemone's Bambin kanssa. Bellan yksittäisvauvakuva, jonka perusteella siitä kiinnostuinkin, taitaa löytyä tällä hetkellä vain kännykästäni, mutta jospa senkin saisi tänne joku päivä laitettua.

Sieltä sitä lilacia jo taitaa vähän pilkistää!

En ole muuten vielä muistanut täällä kirjoitella, että Bellan paperit tulivat hyväksyttyinä takaisin! Nyt neiti siis edustaa rekisterinumerolla M743-09 ja ulkomuotoluokkaan voisi yrittää suunnata ensi vuoden puolella.

Bellan kuulumisista voisi myös mainita vielä sen verran, että neitokainen alkoi eilen näyttää taitoaan kahdella jalalla seisomiseen! Tähän mennessä Fredrik on ollut ainoa marsuistani, joka sitä on tehnyt, koska Björn ei pysty eikä Ernest uskalla. Bella todistaakin että kyllä ne tytötkin osaa! Ehkäpä Surku oppii tämän tuoreruuan noutamisen jalon taidon, kunhan rohkaistuu iän ja käsittelyn myötä.

Laitoin tuohon sivuun muuten kyselyn lempimarsuroduista. En nyt tiedä onko tällä blogilla sen kummemmin lukijoita, blogilistalta näyttää löytyvän kolme tilaajaa, mutta jos edes joku vastaisi. ;) Vastausaikaa on nyt tämän vuoden viimeiseen päivään ja minuuttiin asti, saatanpa sitä vielä vaikka pidentää jos siltä tuntuu! Vastata voi usemman rodun, mutta ei mielellään kaikkia vaan ne, jotka miellyttävät edes hitusen muita enemmän. Mikäli olen nyt jättänyt tuosta kyselystä jonkin rodun pois kirjoiteltuani noita äkkiseltään ulkomuistista, voi vaikka tämän merkinnän alle kirjoitella oman suosikkinsa mikäli joutui valitsemaan vaihtoehdon "joku muu". Ch-teddyä en vaihtoehtoihin laittanut, kun sitä ei taida juurikaan Suomessa olla - vaikka saattaa se kuitenkin jonkun lemppari olla. :)

OSJHn pet-show 21.11.2009

2009-11-22T17:24:00.006+02:00

Aluksi näyttelyyn oli tarkoitus lähteä vain Ernestin kanssa, mutta hyvin lyhyellä varoitusajalla nappasin mukaani myös Surkun (ja Fredrikin, jotta pienen aika ei kävisi turhan yksinäiseksi).

Surkulle, "hurmaavalla pikkuvauvalle", kertyi 92 p, mihin olen tyytyväinen, sillä en marsua valmistellut kotona kuin hätäisellä kynsienleikkuulla. Hiukan se hermoili käsittelyä, mutta ei ainakaan tehnyt Bellan vakiotemppua ja purrut tuomaria, vaan antoi käännellä vaikka se ei kivaa ollutkaan. Eiköhän Surkusta kasva vielä hyvin käsiteltävä marsu! Surkun iho hilseilee vähän edelleen, mutta on alkanut muuttua jo paremmaksi jatkuvan rasvauksen myötä - vähän tuota kuivuutta oli jo, kun pieni kotiutui meille.

Ernest, "pörröinen herra", sai 90 p. Sen turkki on mennyt taas aivan kaameaan kuntoon, karvaa irtoaa ja sen turkissa on jotain mustaa pientä likaa (joita säikähdin jo hetken aikaa loisiksi, mutta sitä ne eivät oonneksi ole). Likaongelmasta ehdin jo kertaalleen päästä eroon, mutta se iski taas juuri väärään aikaan. Marsu alkoi myös aivastella arvostelun aikana, täytyy nyt katsella ettei se flunssaa ole napannut... C-vitamiinia annetaan nyt kuitenkin kaiken varalta jo vähän reippaammin, kun kotiin tultuakin jatkoi satunnaista aivastelua. Massasta ja lihaksista tuli hyvää palautetta, vaikka Ernest onkin keskivartalosta aika kapea.

Mukava päivä oli joka tapauksessa, vaikka ei mitään palkintoja mukaan napattukaan! :) Oli hauska nähdä uusiakin marsuja ja niiden omistajia mukana, kun välillä tuntuu että aina on samat marsut näytillä.

Surkun suruja ja iloja

2009-11-20T08:55:00.000+02:00

Surku on kyllä hirmuisen rohkea ja epäsurkea tapaus! Kävi heti ensimmäisellä kuvauskerralla maistelemassa varpaita ihan hampaiden kanssa. Muutenkin aluksi hirveän aralta vaikuttanut kaveri osaa jo pitää kuria isommalleen ja pitää huolen, ettei Fredrik saa erityiskohtelua näiden kahden häkkitaloudessa. Jos Fredrik saa edes pienen palan porkkanaa, on Surku valmis varastamaan sen itselleen millä keinolla tahansa. Kumpikin marsu tuntuu joka tapauksessa olevan hyvin tyytyväinen toisiinsa. :)

Surku ehti jo hiukan sairastelemaan. Marsu alkoi maanantaina ripuloida, eikä tilanne rauhoittunut tiistaiksi, joten otettiin käyttöön tukiruokinta sekä parafiiniöljy. Surkun vatsakin ehti kaasuuntua pinkeäksi palloksi, mutta se hoidettiin antamalla hyvin, hyvin olematon määrä Cuplatonia. Illan myötä Surku söi tukiruokaa suoraan lautaselta kun se laitettiin sen eteen eikä ruiskuakaan tarvinnut juottamiseen, vaan marsu löysi itse tiensä veden ääreen. Viimeisellä pesulla tiistai-iltana Surku papanoi jo aivan normaalisti eikä keskiviikkona näkynyt enää merkkiäkään minkäänlaisista ongelmista.

Surkusta pitäisi vielä kirjoittaa samanlainen esittely, kuin muista marsuista tämän blogin ensimmäisessä viestissä. Ehkäpä sitten, kun nakuherrasta saa onnistuneen yksinkuvan!

Ensimmäinen hetki

2009-11-20T08:51:00.004+02:00

Tutustelua

Vessahetkiä, paljon paperia ja Surku

2009-11-15T19:11:00.008+02:00

Täällä on tapahtunut kaikenlaista! Bellan paperit tulivat takaisin onnistuneen rekisteröinnin seurauksena ja siinä sitä sitten oltiin ensimmäisen rekisteröidyn marsun kanssa. Kauaa ei Bellan tarvinnut olla ainoa, kun 13. perjantaita tuli Kuopiosta haettua mitä herttaisin skinnypoika, josta oli jo kuvia pari merkintää taaksepäin! Charlien nimi taipui lopulta Surkuksi, vaikka tulee sitä kutsuttua siinä samalla myös Rutuksi. :)

Surkun ja Fredrikin tutustuttaminen ei olisi voinut mennä paremmin - risteytysherra ei ollut kaljusta kaverista moksiskaan vaan alkoi saman tien nuuhkia ja nuolla pienempää marsua. Purinaa ja pientä takaa-ajoa oli luonnollisesti ilmoilla, mutta Fredrik tuntuu suhtautuvan Surkuun erittäin hyväntahtoisesti, kun pienempi ymmärsi alistua pörinän edessä. Björn pääsi myös tutustumaan Surkuun eikä reagoinut siihen sen kummemmin. Samaan häkkiin Björn ei kuitenkaan enää palannut vaan uros sai yksiön Fredrikin ja Surkun häkin vierestä, jotta sitä on helpompi ruokkia lihottavammin vaikuttamatta Fredrikin painoon.

Meillä on myös kokeilussa purulliset vessa-astiat: Bella ja Ernest tajusivat idean heti, mutta Fredrik tykkää kumota tuota vessa-astiaa ja tekee mieluummin asiansa häkin muovipohjalla kaiveltuaan ensin sen esille pyyhkeen alta...

Marsuja ympäri maailmaa

2009-11-08T12:17:00.006+02:00

Tämän vuoden alkupuolella keksimme isän kanssa tehdä sellaisen viritelmän kuin marsukamera. Laitoimme webkameran Björnin ja Fredrikin häkkiin kiinni, jolloin sitä saattoi seurailla sekä Floobsin, Petsien että marsujen oman kotisivun puolella. Tämä kuitenkin jäi, kun marsut siirtyivät asumaan lämmitettyyn varastoon.

No, päädyinpä vähän googlailemaan ja vastaan tuli OinkerNet! Kyseisellä sivustolla on kahden minuutin välein päivittävä kamera, jonka kautta voi seurata marsujen elämää. Itse en ainakaan näin äkkiseltään löytänyt mainintaa, kuinka monta marsua häkissä/aitauksessa häärii. Edesmenneille marsuille löytyi kyllä oma sivunsa.

Useita muitakin kameroita löytyi, mutta ne ei näyttänyt olevan enää toiminnassa. Esimerkiksi CuteCavy.comin kamera ei ollut päällä, mutta sivulta pystyy katsomaan webkameralla kuvattuja pätkiä marsuista.

"Persiljaaaa!"

2009-11-02T14:55:00.005+02:00

On ne marsut niin kauniita...

Täältä tullaan!

2009-11-01T21:22:00.002+02:00

Tänään tuli hyvin odotettua ja mieluisaa sähköpostia! Nyt nimittäin aika lailla varmistui, että alle kahden viikon päästä meille kotiutuu golden/white (tai golden dutch?) skinnyuros nimeltään Charlie Chaplin! Kasvattaja laittoi myös kuvia mukaan - voiko tuollaista lepakkokorvaa edes vastustaa?

Draamaa ja vaarallisia tilanteita

2009-11-01T15:29:00.006+02:00

Fredrik syksyllä 2008

Marsut muuttivat kesän ja syksyn vaihteessa omasta huoneestani lämmitettyyn varastoon, koska heinien pöllyäminen alkoi käydä hengitykselleni. Eilen kävi kuitenkin niin, että varastosta lähti sähköt, joten kipinkapin pelastin marsut sisätiloihin ja soitettuani isälle sain sellaisia neuvoja, että sähköt saisi takaisin päälle talon sähkökeskuksesta. Ovi oli kuitenkin niin jumissa, että tarvittiin naapurin siskon miestä avuksi, ennen kuin pääsimme laittamaan sähköt taas päälle. Lämpötila oli ehtinyt laskea varastossa kuitenkin jo niin alhaiseksi, että marsut jäivät kantokoppeihinsa lämpimään odottamaan häkkeihin pääsyä.

No, ei se käynytkään sitten niin helposti. Sähköt katkeilivat jatkuvasti uudestaan sitä mukaan, kun ne kävi laittamassa takaisin päälle. Päädyttiin lopulta siskon kanssa siihen tulokseen, että marsut muuttavat väliaikaisesti kanien tyhjiin häkkeihin (kanit ovat tällä hetkellä ulkoaitauksessa), kunnes varasto saadaan taas käyttökelpoiseksi. Marsut ovat olleet kummissaan, mutta yllättävän rohkeita. Sijoitin nuo kaksi pelkuria, Bellan ja Ernestin, ylempään häkkiin, jossa on vähemmän suojaisaa, jotta ne tottuisivat ihmisten paikallaoloon. Alahäkissä Björn ja Fredrik sen sijaan ovat rauhassa ja käyvät oma-aloitteisesti kurkkimassa häkin reunalla ruuan toivossa, jos joku istahtaa lähistölle.

Virallista

2009-10-24T17:35:00.013+03:00

Nyt olisi edessä ensimmäinen marsun rekisteröinti ikinä. Tuota meidän teddyneitiä ei ole rekisteröity, vaikka se puhdasrotuinen onkin. Nyt olen alkanut katsella Bellaa sillä silmällä sen kehittyessä, että neitiä olisi hauska käyttää virallisessa luokassa ihan vain kokeilun vuoksi. Pitäisi sitten vain saada nuo paperit liikkeelle ja toivoa, että ne kelpaavat. Kyllä niissä pitäisi kaikki oleellinen olla kasvattajan allekirjoitusta myöten.

Näillä näkymin meille pitäisi muuttaa viides marsu marraskuun puolella. Vielä ei ole varmaa, mikä neljästä eri vaihtoehdosta meille on tulossa, mutta sen verran uskallan paljastaa että kyseessä on torttipoika. Varsinaista rotua en teille vielä kerro. ;) Herran haen Tampereelta isäni kyyditsemänä, kunhan vain saadaan kasvattajan kanssa päätettyä kummallekin sopiva ajankohta.

Marsulauma nyt

2009-10-13T12:47:00.000+03:00

Björn on 26.6.2008 syntynyt, Haaparannalta eläinkaupasta hankittu black/golden/white risteytysuros, joka myytiin teddynä. Björnillä on epämuodostuneet varpaat ja kiero selkäranka, mikä aiheuttaa urokselle rohisevan hengityksen. Tämän herran kanssa on käyty useat kerran eläinlääkärillä milloin hengitystientulehduksen tai sydänvian pelossa, mutta röngtenkuvat ovat aina näyttäneet vain outoa fysiikkaa. Ajattelen Björnin aina ensimmäisenä marsunani, vaikka se hankittiin yhtä aikaa Fredrikin kanssa. Björn on luonteeltaan huomionkaipuinen, rapsuttelua rakastava löllykkä, joka kirputtelee oikein mielellään, mikäli sitä rapsutetaan oikeasta kohtaa. Ruuan peräänkin herra on, vaikka sillä onkin ongelmia alipainon kanssa. Björn on nimetty ABBAn jäsenen, Björn Ulvaeuksen mukaan.

Fredrik hankittiin yhtäaikaa Björnin kanssa. Tämä golden dutch risteytysuros on syntynyt 13.7.2008. Fredrik on ehdottomasti marsuistani liikkuvaisin tapaus, eikä se malttaisi pysyä sylissäkään millään aloillaan. Fredrik ei pahemmin välitä ihmisistä, mutta ryhtyy heti kuikuttamaan kovaäänisesti, mikäli Björn häviää näkyvistä. Fredrik oli aluksi nimeltään Sven, mutta koska en kokenut nimen olevan sille lainkaan sopiva, muuttui nimi Muumien Fredrikssonin mukaan Fredrikiksi.

Ernest on kastroitu, peruaania muistuttava golden/white risteytysuros, joka on syntynyt heinäkuussa 2009. Ernest on eläinkaupasta hankittu, minkä vuoksi sen syntymäpäivää, eikä taustaa tiedetä tarkasti. Ernest on aina ollut arka herrasmies, joka ryntäilee häkissä edestakaisin piiloa etsien heti, kun ihminen astuu huoneeseen. Sylissä Ernest on kuitenkin rohkeampi, uskaltaa syödä ja maistella sylittäjänsä sormiakin. Ernest on nimetty näytelmän, Sulhaseni Ernest (The Importance of Being Earnest), mukaan.

Anemone's Babe Possu eli Bella on 13.02.2009 syntynyt p.e. white/lilac teddynaaras, jonka on kasvattanut Katriina Hautala. Bella on ensimmäinen rotumarsuni ja ainoa naaras. Luonteeltaan marsuneiti on pieni prinsessa, jonka mielestä kaiken tulisi sujua sen oman mielen mukaan. Käsiteltävyydessä olisi toivomisen varaa, sillä Bella upottaa mielellään hampaansa suuta tutkiviin sormiin ja potkii käsivarret naarmuille käännettäessä.